MargaretaBlafield

Haukkumiskisojen kokoontumisajo

  • Syrän syrjällään
    Syrän syrjällään
  • Hääpiti hää!
    Hääpiti hää!
  • Horisontti vino ja venekin kumollaan.
    Horisontti vino ja venekin kumollaan.

Täytyy kai välillä saada haukkuakin , ja nyt siihen on tilaisuus, tarttuukaa siihen,

Saa sanoa mitä mielen juolahtaa ja henkilökohtaisuuksiinkin mennä minun puolestani.

Leikitään vaikka että harjoittelen julkista poliittista loppusijoitusta varten.

Inspiraatioksi olen laittanut muutama epäonnistunut kännykkäotos albumistani.

Repikää siitää, oikein raastavasti jos osaatte!

Minä bannaan itseäni pelistä pois.

ainaskin joksikin aikaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Onkohan toi pahkan kuvaaja ottanut lsd´tä? Tai muuten vaan psykodeelinen tanssiva puu jolla on maha. Tai mahakkaiden puiden juoksukilpailussa tää kuvaaja on seissyt ihan radan varressa ja hihkunut paras maha paras maha!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mitä olen vierestä nähnyt lsd:n ottajia, ei siinä tasapaino heittele, toi näyttä pikemminkin humalaisen otokselta. Mutta voihan kamera tärähtää mustaakin syystä.
Olen kyllä joka kevät seurannut koivujen juoksukilpailua pystysyyntaan kun mahla nousee ja ne ovat niin stondissaan, ette näkee just, just tänä yönä ryöpsähtää ilmoille hennon vihreä sykähdys.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyvä alku, Sini. Pysyn edelleenkin leikisti bannattuna, en ota vielä mitään kantaa haukkumisyrityksiin, ja valikoin sitten suosikkini. Eli tavalla tai toisella osuvat okaat ja pistävimmät piikit.
Hei, täähän on leikisti, päinvastoin kuin puheenvuoron puolella missä oikeesti, siitähän mä tän idean sainkin.
Siks onkin oiva tilaisuus niille, jotka ei muuten rohkenisi, sanoa leikin varjolla mitä oikeesti kyrsii.
Kävin iltalenkillä rannalla kuuntelemassa kun järven pinta jäätyy. Kovalla pakkasella voi kuulua kilkettä ja kalketta, nyt ääni oli vaimea ja piti varta vasten kuunnella vienoa musiikkia.
Yllä tähtitaivas, komeana ja aika matalalla koillisessa otava, orionin vyö vähän korkammalla. Tällä rannalla pohjantähden alla.

Kauniin korkeiden kuusien reunustamaa kävelytien lamput häiritsevät liiallisella kirkkaudellaan. Olis voinut kävellä pimeämmällä metsässä mutta on sen vertaa pakkasta, että pitkät kalsarit olisi jo kaivannut farkkujen alle.
Pieni musta koira, jotain bulldoggirotua haluaa tutustua ja sanon emännälle että antaa tulla tervehtimään. Se oli vielä vähän pentu ja hyppii. Sitähän en salli, joten se kääntyi närkästyneenä kannoillaan, lirutti pienet pissat pöpelikköön.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Jahas,jahas..Markareetta Sinikenttä,

Tuosta kakkoskuvasta olisin sinut tunnistanut tossa vasemalla vaikka silmät sidottuna.. :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Epäilemättä, olen itsekin tunnistanut itseni koko koko ikäni. Oli suosikkihahmoni niissä piireissä jo lapsena.
Enhän minä kehuja kaivannut!
Mutta kukahan mun ystäväni on?

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Niin tuo pikku Myy..aina,kun näen kuvansa jossain yhteydessä ja muodossa kuulen Elina Salon ainutkertaisen äänen..mutta ei nyt vissiinkään tuo ole..kenties joku sukulainen lapsen lapsi tai jotain..

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #6

Vähän on liian kiltin näköinen, kiukkuryppy puuttuu.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Juu..no haukutaan sitten..HAU HAU JA VIELÄ KERRAN HAU..toi viimonen oli meidän Viiviltä,joka röhnöttää,tossa mun punkassa,kun ite siitä äsken nousin.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Viivi on keskimääräistä koiraa älykkäämpi,tarkka ja harkitseva oman imagonsa kanssa...minulta tuollainen kyllä sujuu. :)
Kun minä yritän opettaa sille just jotain tollasta nerokasta,niin neidin elekieli,joka sitten muodostuu puhekuplaksi päänsä päälle kertoo...taivas varjele,ei mitään tekoo ton kanssa vaikka mä oon kuinka koittannu..

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Haista Eino paska, kun myrskysit viime viikolla ja teit tuhoja.
Minunkin datshamaisemassa, tuossa ikkunan takana puhkusit muutaman männyn varsinaiseen stondisasentoon. Lievään pystykallistukseen. Ei ole enää epänormaali-stondiksessa eli pystysuorassa, jossa männyn pitää olla.

Sähkötkin katkaisit...... 45 sekunniksi... Ehdin jo säikähtää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En millekään myrskylle haistata, vaikka pari lähes satavuotiasta kuusta kaatuikin lähipolulle, oli joutunut heti kaupungin mottorisahamies töihin. Kuuset napsahtavat poikki kuin tulitikut, joka nimi-myrskyllä aina muutama. Toistaiseksi ei minua ilahduttavista keinuvista kuusista kukaan ole parvekkeelleni rojahtanut.
Pimeätä tosin on niin, ettei huonekasvit menesty. Ikkunastani vilkuttavat kuuset ovat minulle kuitenkin paljon arvokkaammat.
Suren vielä niitä upeita kuusia joita tontimme nurkasta kaadettiin parisen vuotta sitten, jonkun valehtelevan metsänhoitajan neuvosta. Muka laho! Harvoin näkee niin tervettä vanhaa kuusta. Olisi kelvannut hyvin keskustorin joulukuuseksi.
Mihin lie mennyt erikoistukkitilaajalle?

Se on pientä mitä myrskyt kaatavat, ihmisten tuhotöiden rinnalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kukin määritelköön normaalin kallistuskulman kykyjensä mukaan, Minä pitäisin 180 asteen vaihteluväli vielä aika normaalina.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Minulla (artifisiaalina intelligentsina, vai mikä se oli :)) ole suurempia epämiellytymiskohteita juuri tällä hetkellä - eniten jurppii ikääntyminen ja jatkuva lenssu. Taaskin olisi ollut vapaata aikaa puuhastella kaikenlaista, ja aika on mennyt röhnöttäessä sängyllä...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kunhan pääset tähän ikään, niin loppuu ikääntyminenkin vaivaamasta. On vaan kiitollinen, että on hengissä ja omin jaloin kykenee liikkumaan vielä.

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Mitäs se ikä tarkkottikaan..voiks sitä syödä...:o

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Aika syö! Mähän on taas näin lapsellinenkin jo. Pikku Myynkin löytänyt ittestäni uudellen.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nyt tuli sinun blogistasi minulle idea. Haukkumisesta pitää tietysti laittaa blogi suviskoirasarjaan!!!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyvä ajatus!
Missähän se oli kun kerroin siitä kuutamokävelystä Hiidenmalla kun löysin majapaikkaani eksyttyäni väärälle tiellä, jossa pari pikkukoira meinas käydä kinttuihini kiinni ja huomasin olevani väärään suuntaan menossa. Osasin suunnistaa tunnistamani ison koiran haukunnan perusteella.
Eksyminenkin olisi hyvä blogin aihe. Se Hiiunmaan taideleirin opetteja kertoi miten olivat eksyneet sysipimeässä Siperian erämaassa ja millä keinoin siitä selvisivät. Se tais ollakin jotain shamaanien sukua.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minä haluaisin oman haukkujan, mutta kun se alku on aina niin työläs. Saisi lenkkiseuraa aina kun kävelylle haluaa. Kaverit ei aina, kun haluaisin, ole valmiita lähtemään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Siitä olisi kyllä vetoapua, poikanikin ehdotti, että ottaisin koiran, tulisi ulkoiltua enemmän. Mutta minä en halua sitoa itteni enää, siinä on aina kova sumpliminen kun lähtee matkoille.
Pentuvaihe on hirveän työläs, mutta voihan sitä ottaa aikuisenkin koiran, niitä on kyllä tarjolla. Mitä rotua haluaisit. Jotkut sekarotuiset ovat todella valioita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minulla on ollut kerran käytetty koira, hiukan luonnevikainen basset hound. Tuli parivuotiaana. Voisin laittaa vaikka elämäni koirista kuvat. Tämä basset pureskeli perheenjäsenet, muut paitsi mieheni, joten se päätyi pieneläinlääkärille ja sitä kautta päättyi elämäkin. Ei kukaan kestä puruja, joista jäi erilaisia jälkiä.
Sitten kasvatin yhden pennusta, kun sen emo keisarinleikattiin ja mahasta löytyi 10 elävää ja synnytyskanavasta yksi kuollut pentu. Siinä oli vipinää. Ja ihanan koiran sain, vaikka kasvatus vei vuosia. Koira alkaa olla vasta neljä vuotiaana hyvin käyttäytyvä.
En tiedä halausinko oikeasti enää uutta. Tyttärellä on kaksi. Niitä voin lainata.
Lenkkikaveriksi ne ovat hiukan kaukana. Pitäisi ajaa 9 kilometriä saadakseen kaverin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #23

Katoitko uutta koirajuttuani?

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset