MargaretaBlafield

Tavallisia mietteitä ja loruilua

  • Isäni aapiskirja
    Isäni aapiskirja
  • Isoisä liimasi suomenkieliset tekstit ruotsinkielisten päälle.
    Isoisä liimasi suomenkieliset tekstit ruotsinkielisten päälle.

"Riisin raasin rusina

  kirjoja on tusina.

Niitä sidon siivikseni, 

pynttään pyrstösulikseni.

Niillä lentohon lehahdan

tuuli kirjanmerkkinäni. "

 

Kun olisikin vain tusina, mutta kun on toista tuhatta

ja lisää vaan tulee, eikä kirjahyllyihin mahdu enää.

"Oletko lukenut nuo kaikki", kysyi joku vierailija.

Hän näki vain olohuoneen kirjahyllyn.

Nyt minulla on kasoittain lukemattomiakin.

Olen kerännyt niitä kierrätyspisteistä,

ettei olisi ilman lukemista kun kirjasto lopettaa.

 

Niklas Herlinin matkailublogi herätti jälleen ainaisen reissaamiskaipuuni.

Monet muistot tulvahtivat mieleeni.

 

"Minä seisoksin assalla,

       katselelen karttaa

ja kuulen kun junia kauaksi starttaa -

joku niistä vie Lappiin tai Moskovaan

joku Turkuun ja Ruotsista Espanjaan

ja mun taskussa kilkkuva femma

se ilkuu: "Et, poikani, pääse kuin Pasilaan" "

 

Arvaako kukaan kenen runoilijan loruista otteet ovat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (40 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jossain kirjoissa kokee tosiaankin miljöön hyvin aistimellisesti. Mutta on se sentään ihan eri olla itse paikan pällä.
Olen samaa mieltä, molempi parempi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Aistimellisesta tuli mieleen että pienenä nuuhkin kirjoja, paperi painomusteineen tuoksui eri kirjoissa erilaiselta. Nekin kirjat vaan on alakerran varastossa pahvilaatikoissa samoin kun perittyjäkin; siellä on kätkössä aarteita kuten Prinsessa Ruusunen ja Rudolf Koivun kuvittamat satukirjat. Oi niitä prinsessoja, keijukaisia ja peikkoja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kun olisikin ne lapsuuden kuvakirjat! Mutta minulla on tallella isäni aapiskirja johon hänen kiihkosuomalainen isänsä on runoillut ja liimannut suomenkieliset tekstit ruotsinkielisten päälle.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #4

Kaikenlaista sitä kirjoihin kirjoitellaan, olisikohan tyttärellä vai pojalla se Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssi, johon poika pienenä piirusti ja kirjoitti maapallon ympärille tikkukirjaimilla KIINA, ja mitä muuta siinä olikaan:)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Minullakin on tuo mahtava Rudolf Koivun kuvittama Prinsessa ruusunen. On niin iki-ihana, mutta kulunut kovasti. Sellaisia kokkipoikia ja prinssejä ei enää missään näe ja kehrääjämummokin niin elävän ja ovelan näköinen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos! Mistä nyt sellaista sait päähäsi?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Joskus voi yllättää myös positiivisesti, eli kivat sulle. Avauksesi oli minulle hyvin mieleinen. Kukapa nyt vanhaa aapistaan unhohtaisi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Minulle ei tule mieleen millainen aapinen minulla oli, Se oli sentään paljon vaatimattomampi kuin kuvissa näkyvä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #9

Minä muistan oman ja enoni aapisen. Eno joka oli 2,5 vuotta minua vanhempi luki aivan eri aapista kuin minä.

Ikäerostamme johtuen olimme parhaat kaverit enoni kanssa. Hän oli jousimies ja huomaan sinussa paljon samoja piirteitä. On kohta pakko alkaa uskoa horoskooppeihin.

Jopa ihmisen kasvot saavat viitteitä tähtimerkeistä, on se vaan ihmeellistä minusta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minulla on sama syntymäpäivä kuin äidilläni. Meillä ei juuri ollut mitään samoja luonteenpiirteitä. Muuta kuin itsepäisyys, mutta sekin ilmeni eri tavalla. Minä olen aina myöntänyt olevani väärässä heti kun sen joku minulle todistaa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Minä olen aina myöntänyt olevani väärässä heti kun sen joku minulle todistaa.

Niin minäkin vaikka olen kaksoset. Enoni oli syntynyt Tuomaan päivänä, mutta hän kuoli jo nuorena eli 18 vuotiaana Tampereella Tampellan tehtaan paperikoneeseen takertuneena (työtapaturma), kun kone käynnistettiin ennen aikojaan vuosihuollon jälkeen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä en ole ikinä tajunnut miten joku tähtikuvio voisi määrätä ihmisen luonteen, joten en ole mitään horoskooppimerkkeihin liittyviä luonteenpiirteitä laittanut mieleen.
Mutta olen ihmetellyt miten yleinen uskomus se on.
Monasti tanssipaikoilla tanssipari on avannut keskustelun kysymällä mitä olen horoskoopissa.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #13

#13/MB .."Monasti tanssipaikoilla tanssipari on avannut keskustelun kysymällä mitä olen horoskoopissa."

Tuo horoskoopiavaus pitänee paikkansa. Mutta on toisenlaisiakin avauksia. Kerran tansseissa rohkaisin mieleni ja menin pokkaamaan erästä viehättävää kasvotuttua ja avasin pokatessasi suuni sanomalla: "Saanko luvan". Tähän daami vakavalla naamalla totesi, että jospa nyt tanssittaisi ensin. Niin me sitten vain tanssittiin.

Mutta kirjoituksestasi pitikin sanoa, että se oli hellyttävän herkkä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #13

Enkä minä, mutta on asioita, jotka panevat miehen pohtimaan, josko se sittenkin on totta. Esimerkiksi henkilöt joiden kanssa viihtyy oikein hyvin ovatkin yllättäen juuri sitä tähtimerkkiä, kun heidän tuleekin olla.

Kääntäen; eli ikävät ihmisetkin löytyvät omasta tähtilokerosta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuon yhteisen syntymäpäivän on meilläkin useammalla. Niitä päiviä on 9.7, 3.3. ja 15.11. useilla läheisillä. Se on merkillistä ja hauskaa. Minulla veljelläni ja tyttärelläni on sama syntymäpäivä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Vietettiin kerran yhteiset 100v-juhlat äitini kanssa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Jaakolle kiitos kommentista. Sellaista se oli.

Kun Åke Blomqvistin käynyt "tanssivirtuoosi" meni pokaamaan vastaseinällä ollutta "ruusua", hän katsoi ensiksi onko tuo kaktus vai mikä. No, päästiin lattialle, niin ääni kellossa yleensä muuttui.

Oli tietenkin sellaisia seinäruusuja, jotka olivat kuin panssarivaunuja, joita sai kääntää kangen kanssa suuntaan ja toiseen.

Mutta sitten, kun hän ihanuus löytyi, ei välttämättä mikään maailman kaunein, joka seurasi höyhenenkevyesti askelia, liikkeitä ja tunnelmaa, olin myyty mies. Miehen komeutta ei kysytty ja siinä en olisi pärjännytkään.

Näin se vain meni tuossa maskuliinimaailmassa 60-70-luvun aikaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Naisen kannalta hankalia ovat ne melkoisessa maistissa olevat ,joille ei säälistä ole antanut pakit, mutta joutuu sitten tanssilattialla pitämään pystyssä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Margareta

Oliko sulla sellaisiakin? No, pitäähän tuo paikkansa. Itse ei tuona aikana vielä mikään humala maistunut, mutta ne muut pojat.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #18

Eiköhän noita ole ollut varsinkin lähipiirin kekkereissä naisella jos toisellakin :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Onhan niitä ollut.
--Jännittikö niin kovasti, että olet tarvinnut useampikin rohkaisuryyppy?
--Joo, niinhän siinä kävi.
--Niinhän siinä sitten käy, että pakit tulee...

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

#17/MB:
Kuten jossain olen aiemmin kertonutkin, käsitykseni mukaan pidän pidän nimissäni pakkien saamisen suomenennätystä. Kerrankin menin saliin, kun ensivalssin hakuryntäys oli jo käynnissä, niin ajattelin pokata siitä ovelta järjestyksessä. Puoleen saliin ehdin naisrivistöä kumartelemaan ennenkuin joku säälistä armahti ja lähti nilkkuen mukaani. Olen vieläkin hänelle kiitollinen.

Olen kovasti yrittänyt perustaa meille pakitetuille ja vastaaville Luonnonsuojelemien liitto ry:ä, mutta toistaiseksi tulos on jäsenmäärän vähyyden vuoksi ollut huono. Seinäruusut ovat olleet yhtä vähän kiinnostuneita oikeuksiensa ajamisesta. He luottavat siihen, että Manta -myrskyn aikana hakemattomuus korjaantuu nopealla syöksyllä ja tiukalla niskalenkillä.

Kyllä nykyään tanssilavoilla pienikin tuoksahdus viinalle tarkoittaa pakkien kerjäämistä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #19

"Seinäruusut ovat olleet yhtä vähän kiinnostuneita oikeuksiensa ajamisesta."

Eikös ne oikeudet ole ajettu / naistenhaku :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Sellaisesta ei voinut unelmoidakaan kun aloitin seinäruusu-urani.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #21

Kyllä paljon kuulee valitettavan, että Manta -myrskyn eli naistenhaun aikaa on vähemmän kuin miesten hakuaikaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Se kai vaihtelee paikan mukaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Hyvät tanssijat ovat yleensä suosiossa. Naisten hakuvuorolla heidän ympärillään on tungosta. Useimmilla on kuitenkin vakipari.
Small talkit tanssin lomassa saattavat myös vaikuttaa suosioon, pikkutuhmien vitsien ja tyhmien iskurepliikkien laukojat ovat äkkiä makuloiduiksi merkattuja.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #23

>#23/MB: ”.. pikkutuhmien vitsien ja tyhmien iskurepliikkien laukojat ovat äkkiä makuloiduiksi merkattuja.”

Nyt nyt minulle taisi valjeta jotain!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #23

Juu, hyvät tanssijat naisistakin. Vuosi pari sitten nuorimies haki pöytäseurueesta valssiin, lattialla tulin sitten kysäissseeksi että eikös täällä nuorempiakin ole. Vastasi siihen että olet sen ikäinen että ajattelin osaavasi tanssia valssia. Oikeaanhan tuo osui, valssi kääntyy molempiin suuntiin :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #26

Nykyään on paljon parempi flaksi kuin nuorena ja valtaosa on nuorempaa ikäpolvea. Mutta on jo aikaa kun viimeksi olin jossain tanssipaikalla.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Sitten on myös pieni taktiikka; jos olet "liian hyvä" tanssija joka lajissa, se karkottaa. Ei kannata näyttää osaamistaan liian näyttävästi. Useasti on parempi vain keskustella ja liikuttaa jalkojaan suurinpiiretin musiikin tahdissa. On vähän kattavampi flaksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Riippuu siitä mikä on tärkeämpää, tanssi vai flaksi.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Mitäs luulet, ollaanko siellä vai tanssimassa; ei olla vaan ihan tarkoitushakuisesti- ainakin nuorena.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #32

Minä ainakin olen ollut vanhana tanssimassa. Teinikäisenä opettelin tanssimaan jenkatkin tyttöparin kanssa potilastansseissa kun asuin sairaala-alueella.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Lorut lastenkirjasta Ilpo Tiihonen: Jees ketsuppia!
WSOY 1999

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Lupasin osallistua blogiisi ja tykätä siitä kiitokseksi siitä että olit ensimmäinen joka tykkäsi blogistäni täällä ja kommentoi sitä.

Nyt huomaan etta olet muutenkin huippusuosittu.

Mutta tästä blogista minun on todella helppo pitää ja tykätä.
Kirjat ovat minukin harrastukseni. Toinen pääharrastuksistani.

Koska olen kuitenkin toivottoman hidas lukija, olen keskittynyt lähinnä yhteen kirjallisuuden sektoriin, siihen mistä eniten pidän, eikä se taida olla kovin yleisesti harrastettu, eikä trendikäs, eikä myöskään kultturellisesti arvostettu kirjallisuuden sektori.

Kirjoja on kuitenkin kertynyt vuosien kuluessa. Ei niitä tuhatta ole, mutta varmaan satoja ja ne kilpailevat tilasta vaimon maljakoiden kanssa.

Olen yrittänyt järjestää niitä ja pitää kirjaa kirjoistani kuukkelin drivessä, mitkä ovat hyviä, mitkä on luettu kokonaan ja mitkä osittain jne. Mutta en millään jaksa, eikä listalla ole vasta kuin noin 50 kirjaa, arviolta ehkä noin kolmesta sadasta. Mutta jatkan luettelon tekemistä, kunhan taas saan jostain intoa ja inspiraatiota.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos!
Minäkin olen pitkään suunnitellut, että voisi luetteloida kirjat ,jotka lainan kirjastosta, mutta ei siitä mitään ole tullut. Aina en muista mitä kirjoja olen lukenut.
Ensi vuonna tämä lähikirjasto lopetetaan. Se on minulle iso menetys.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Minä en löydä oman lajini kirjoja kirjastosta, tai ne jotka siellä on on jo aikaa luettu, siksi kirjavarastoni paisuu, vaikka se ei yhtä mahtava ole kuin sinun. Se ettei kirjavarastoni ole suurempi johtuu kuitenkin vain siitä että olen niin hidas lukija.

En pysty lukemaan varsinkaan mitään vaikeampaa, kuten Dostojevskia, muuten kuin äärettömän hitaasti ja viihteellisemmätkään kirjat, joita yleensä suosin, eivät koskaan mene yhdessä yössä, kuten muilla, vaan ainakin viikko menee, usein kuukausi. Silti aika paljon on tullut luettua, mutta trendikkäät kirjat jätän usein väliin, aika ei riitä, kun on parempaakin luettavaa. Minulle riittävät niiden osalta pelkät muiden esittämät analyysit niistä.

Minua ihmetyttää ja kummastuttaa kirjallisuusohjelmissa esiintyvien henkilöiden fantastinen lukunopeus ja kirjojen analysointikyky. Se vaikuttaa minusta maagiselta, mahdottomalta ymmärtää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #41

En minäkään mikään nopea lukija ole, enkä osaa analysoida kirjoja kuten kirjallisuusohjelmissa, mutta ei se mielestäni ole tarpeenkaan.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset