*

MargaretaBlafield

Villivihannekset trendiruokana ennenkin

  • Onkohan tämäkin vedessä viihtyvä kasvi käytetty ravintona?
    Onkohan tämäkin vedessä viihtyvä kasvi käytetty ravintona?

Löysin 1942 WSOY:n julkaiseman Kortiton ruoka ja miten käytän korttiannokseni.

Tämän keittokirjan on kirjoittanut Aarne Nissinen ja Eva Somersalo.

Siinä on myös yhden kappaleen otsikkona Villivihannekset:

Olemme viime päivinä nähneet kansanhuoltoviranomaisten taholta kehoituksia villivihannesten käyttämiseen, kun kevät on myöhäinen eikä kasvihuoneisiin riitä halkoja niin paljon kuin tarvittaisiin aikaisten vihannesten tuottamiseen. Alussa jo ohjeet nokkoskeittoon ja suolakepinaattiin, mutta liitämme tähän vielä muutamia villivihannesten ruokaohjeita.

492. Kanankaalisalatti.

...

Kirjan välissä on merkiksi laitettu runsasti nyt jo kellastuneita ruutupaperiliuskoja mm. hienolle tarjoiluvadille asetetun täytetyn kuhan kohdalle.

Kana hyytelössä on mustavalkoisessa kuvassa todella hienosti koristeltu.

Rasvasta on ollut kova pula, joten paljon on selostettu rasvattomia valmistustapoja. Voin korvikettakin löytyy

...

Vähemmälläkin ihminen elää.

Onhan se kiva saada kaikki mitä mieli tekee, mutta joku raja sentään kulutuksella pitäisi olla.

Mummoni säästi kaikki käärepaperit ja narunpätkät ja ainakin yksi komero oli täynnä kangastilkkuja.

Minulla on vaikea oppia laittaan roskiin kaikki hienot muovirasiat joihin ruoka nykyisin pakataan.

Mitä tarkoitetaan elintasolla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Margareta, on sitä kuvasi suovehkaakin käytetty kun ensin on keitetty myrkyt pois, mutta eipä ole tullut kokeiltua vaikka sitä maalla ojassa kasvaakin.

Nokkonen kaiketi on ollut yleisin ja sota-ajasta lähtien on laajemmin kirjoitettu muustakin.

Viimeisessä kappaleessa suovehkan käytöstä:

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/v...

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirjoitin noin vuosi sitten blogin, jossa oli myös suovehkasta. En jaksanut sitä etsiä linkatakseni. Tässä siitä ja sen käytöstä on hiukan:
Yksi suokasvi, jonka bongasin ojasta on suovehka. Ojassa näkyi sen valkoinen kukka. Oja on kuin suota, rehevöitynyt keväästä. Olen odottanut kukkien ilmaantumista. Sen juurakkoa on käytetty sekä ihmisten että sikojen ravintona jopa Ruotsissa. Se lisääntyy marjoistaan. Ne ovat punaisia ja kelluvat vedessä, mutta niiden aika ei ole vielä. Marjojensa avulla suovehka lisääntyy ja löytää uusia kasvupaikkoja.

Vehkan uskottiin torjuvan pirujakin, mutta ennen kaikkea sen avulla torjuttiin täälläkin nälkää. Kun sato oli huono, sekoitettiin vehkan juuria, olkia, petäjän parkkia ja ruumenia. Niitä käytettiin usean huonona satovuotena ravintona 1800-luvulla. Suomalaisten rahat menivät Venäjälle. Karjatulotkaan eivät elämiseen riittäneet. Pettuleivän ohella tehtiin vehkaleipää. Vehkaleipä koettiin myös epäterveellisenä. Sen sanottiin kuumentavan veren.

Vehkan tiedetäänkin sisältävän valkuaisaineita ja tiedossa on, että myrkyt hajoavat kypsennyksessä, mutta onko kypsennetyn vehkan maku sittenkään ihmisen mieleen?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Asiantuntija villivihannesryhmässä kertoo, että suovehkan juuren haju ja maku on vastenmielinen. Ehkä joku on käsittänyt kuvani kehoituksena käyttää vehkaakin ruokiin. No, ei sentään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tämä kalla on kuvattu lähirannan roskaisesta kosteikosta, pitää mennä illalla kuuntelemaan pitävätkö sammakot jo pitonsa.
Kiitos linkistä. En todellakaan rupea mitään juuria kaivelemaan. Edes voikukista kuten fb-ryhmässä suositeltiin.
Nautin mielummin kukkien katselusta.
Kalla oli ennenvanhaan yleinen hautajaiskukka nykyisin aika usein nähty morsiuskimpussa. Niin ne tavat muuttuvat.
Epämääräisesti muistin myrkyllisyyden ja hieman tarkoituksella valkkasin symboloimaan jotakin kun kuvastosta ei nokkosia tai muitakaan vihanneksia löytynyt. Ketunleipiä tosin, mutta kuvarkistoni on niin hujan hajan että yleensä löytää jotain muuta kuin hakee.
Nokkosia kohtapuolin rehotta polkujen varsilla, nehän tykkää runsaasta lannoitteesta.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Oli kysymys "Mitä tarkoitetaan elintasolla".

Pari esimerkkiä liian korkeasta aineellisesta elintasosta. Hyväkuntoiset farkut heitetään roskiin kun niissä ei ole ruopeamia ja palkeenkieliä. Autoa vaihdetaan vain sen vuoksi kun on tullut markkinoille enemmän ostajan silmää miellyttävä malli.
Jonkinlaisesta elintasosta kielii myös ruualla "leikkiminen" millä tarkoitan hifistelyä ruoka-annoksen ulkonäön suhteen, usein tällaisten taideteosten nauttiminen hienossa ravintolassa edellyttää myös korkeata elintasoa.

Kai aika yleisesti mielletään elintaso käytettävissä olevan varallisuuden määräksi. Mielestäni vähän köyhästi määritelty, minä ainakin tunnen monia vähävaraisia ihmisiä jotka elelevät tyytyväisinä, tasokkaasti.

Sorry nyt tästä Margareta jos meni vähän sivuun avauksestasi mutta kyllä villivihannekset nyt ovat in ja se on ihan hyvä juttu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Vuohenputkia ja nokkosia riittää kohta koirien lannoitamien ulkoilureittien varrella.
Yhteiskunnan elintasoa mitataan usein bruttokansantuote-indeksillä joka on suoraan verranollinen kaatopaikkakuormien määrällä. Mitä enemmän romua, roskaa ja hävikkiä sen parempi poliittisten päättäjien ja ekonomistien mielestä.
Minun mielestäni taas vaurauden tasainen jakaantuminen on olennaista.
Jotain tolkkua sentään pitäisi olla tuhlauksella.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo vuosi 1942, jolloin esille ottamasi teos on kirjoitettu, oli nälkävuosi Suomessa, ehkäpä ainoa sellainen vuoden 1918 jälkeen. Kirjan julkaiseminen on syytä ymmärtää myös tätä taustaa vasten.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nimenomaan, se oli tarkoitus. Aloitin tämän jutun kertomalla kirjalöydöstä fb-villivihannesryhmässä, sitten ajattelin, että voi tännekin laittaa perusteellisemman keskustelun toivossa. Näin tapahtuikin; mm. Irjan asiantuntevasta kommentista olen kiitollinen. Minusta ravintohistoria on mielenkiintoinen aihe.
Kyseisen keittokirjan ruokaohjeista ja kuvista voi päätellä, että se on suunnattu melko varakkaille käyttäjille.
Pula-aikaa kesti sodan jälkeenkin, vielä 50-luvulla jotkut elintarvikkeet,sokeri ainakin, oli kortilla.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset