*

MargaretaBlafield

Ovet avoimina suomalaiseen runouteen

  • Maila Böhm
    Maila Böhm
  • Yleisö oli innoissaan kiittäen taiteilijoita
    Yleisö oli innoissaan kiittäen taiteilijoita
  • Teatteritila on erinomainen
    Teatteritila on erinomainen
  • Sina Kujansuu
    Sina Kujansuu

Lauantaina 2.12. esittettiin Helsingissä Eeva -Liisa Manner-seuran toimesta runomatinea, esityspaikkana Teatteri Avoimet ovet.

Tamperelaisena en ole  aikaisemmin tähän teatterin  tutustunut. Paikka on mainio pienimuotoisielle teatterituotannolle, runoesityksille ja muillekin näyttämöstä ja kunnollisesta katsomosta hyötyvälle esittävälle taiteelle

Alkuosa koostui Iiro Kajaksen lausumasta valikoimasta Jenni Haukion toimittamasta runoantologiasta  Katso pohjoista taivasta

Iiro Kajas oli valinnut edustavan koosteen suomalaista runoutta alkaen Aleksis Kiven Metsämiehen laulusta Ilpo Tiihosen pariin runoon nykyrunoon asti.
En ole ennen kuullut IIro Kajas lausumassa  runoja. Hänen tyyliinsä voisi sanoa minimalistiseksi verrattuna vaikkapa laajaan kansansuosion saavuttaneen Veikko Sinisalon tunteisiin vetoavaan  on paatokseen. Iiro Kajaksen tulkinnat ovat päinvastoin varsin lakooniset.


Väliajan jälkeen nähtiin ja kuultiin Sina Kujansuun, käsittääkseni uusi kooste, Eeva-Liisa Mannerin runoista.  Hän on nimennyt esitystä Lapsuuden hämärästä lumen valoon
Lavastukseksi riitti entinen mielisairaalan ikkuna ja tuoli toimivana pelkistyksenä.
Eeva-Liisa Mannerin runot ovat kuuluneet Sinan ohjelmiston hänen nuoruudestaan asti.
Niiden tulkinta on varsin vaativa ja merkityksen välittyminen edellyttää perusteellista analyysiä.

Sinan loistokkuus lausujana on kyky yhdistää älyllinen analyysi tunteen syvyyteen ja voimaan. Nyt Mannerin runot  sujuivat  jo melkoisella rutiinilla

Maila Böhm riemastuttaa aina pianosäestyksellään. Hänen rytmitajunsa on pettämätön.
Sanan ja säestyksen päällekkäisyyden yhdistäminen on vaativa ja edellyttää perusteellista harjoittelua. Maila mukailee runon tunnelmaa pianissimolla ja juuri oikealla sekunnin murto-osalla lyö tassunsa täydellä voimalla koskettimille niin, että tuntuu ytimiin saakka
Sina oli  tähän esitykseen, alkupuolen sairaalan yöpaidan lisäksi, valinnut asukseeen upean huovutetuin kukin  koristellun oranssin pitkän puvun. Se toi minulle mieleen  Eeva-Liisa Mannerin näytelmän poltettu oranssi.

Olen kiitollinen, että minulla tarjoutui tilalaisuus seurata tätä korkeatasoista runomatinea pääkaupungin runouden ystävien seurassa.

 

Kesällä minulla oli ilo seurata Sina Kujansuun ja Maila Böhmin Suomi 100 ohjelmaa Elettyä elämää Nokialla Hinttalan kotiseutumuseon pihapiirissä. Siinä  suomalaisuuden inhimillinen tunneskaala laidasta laitaan ilmaistiin  monipuolisesti herkkänä ja hersyvänä.

http://margaretablafield.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/239651-suomi1...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Vaikuttaa kiinnostavalta. Harmi, etten huomannut tilaisuutta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kun runo oli kuollut
tuo proosallinen vainaa
kaiken ilon jo minusta nuollut,
elämä on vain lainaa.

Ei runo enää lohtua tuo,
se on haudattu ajattomuuden maahan
tiedä vaan miksi Jeppe juo
se siitä onnea onnea saahan!

Turhaa kuhinaa runouden
muistoissa vain sen kai hallitsen
runo vanha tuo ilme on kaikkeuden
hautajaisissa sen itseni hillitsen.

Mutta kaiken sälän ja alta purun
ilon irti saan
unohdan sanat ja kersojen surun
iloa, iloa kaikille vain jaan.

Se kai onkin se viimeinen pisar
haudalla armaan runon
uneeni astui jo Tuonelan sisar
hänen kanssaan uuden värssyn jälleen punon.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Entä miten sanoisit sen trokeen muodossa?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Trokee riutunut runonen
kuollut proosa proosallinen
kuivui muste sulkakynän
veri kankea jo elämän
trokeen henki hengetönnä
halu haudattu harmikseni
juoppo Jeppe juomingeissa
onnen saapi onnelassa
hukassa teemat tillintallin
muistissa aatokset asiat
trokeet jannujen jalkopäissä
hautakivet hartioilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

...tumman veden pinnan alla hauki saalistaa.

Mutta ei se sentään ole runouden kitaansa kahminut!!!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Alla tumman pinnan
alla naisen rinnan
asuu lempi empiväinen
missä poika lempiväinen?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sult vain vuotaa noit riimejä, mä en keksi vaikka yrittäisin. Ruottiksi sentään pikkasen kelpommin.
Kuka mistäkin innostuu. Eräässä runoryhmässäni eräs nainen innostui heti laatimaan haikuja ja toinen kirjoitii hienoja runoja trokee-muotissa.
Mun juttu ei ole mikään mitta vaan vapaana veistelen ja harvoin mitään runon tapaistakaan syntyy.
Joku tais väittää, ettei voi opettaa selaista mitä ei itse osaa. Ei pidä paikkaansa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset