MargaretaBlafield

Menetetyt maisemat

  • Näkymä oman taloytiön hissitalosta naapuritontille, johon nousee kerrostaloja muinaisen uhrilehtoon Ainuttakan näistä puista ei jäänyt.
    Näkymä oman taloytiön hissitalosta naapuritontille, johon nousee kerrostaloja muinaisen uhrilehtoon Ainuttakan näistä puista ei jäänyt.
  • Poistettu turvallisuusriski lähistön uimarantapuistosta
    Poistettu turvallisuusriski lähistön uimarantapuistosta
  • Lähdelaaksoa vartioinut ikikuusi
    Lähdelaaksoa vartioinut ikikuusi
  • Lahonneen linnunpönttöpuuni kannatti kaataa.
    Lahonneen linnunpönttöpuuni kannatti kaataa.
  • "Turvallisuus lisääntyy kun näkyvyys parkkipaikalle paranee"
    "Turvallisuus lisääntyy kun näkyvyys parkkipaikalle paranee"

Olen ihmetellyt mitä varten 40 vuotias hyväkuntoinen kaunis koivurivistö  turmeltiin taloni edestä kaatamalla joka toinen puu. 

Kymmenien pihapuiden kaataminen käynnistyi kuulemma koska kiinteistöhoitaja on ollut huolissaan puiden kunnosta ja niiden mahdollisesta vaarasta asukkaille.

Nyt on syksyinen lehdenpuhallusurakka sopivammin  neljän miehen aikatauluun mitoitettu. Märällä kelillä taisi olla liian kova urakka kolmella lehtipuhaltimella yrittää liistaantuneita lehtiä hätistellä lakaisukoneen kerättäväksi. Koko kahden neliportaisen kerrostalon mitalta.  Pakokaasuja oli porrashuoneet täynnä asmatikkojen riesaksi. Ja energiakin kului liikaa. 

Kysyin joskus puhalluspojilta onko mukavaa puhaa; ja tietenkin on päristelijöillä on kiva leikkiä.

Saman homman suoritti entinen huoltomies yksin lyhyemmässä ajassa haravalla.  Taitaa olla nykyinen energiatehokkuustrendi pitkälti näennästä.

Sopivasti riittää vielä puhaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Samoilla linjoilla olen kanssasi Margareta: suren jokaista puuta, jonka näen kaadetun. Suru on surua, joka lientyy ajan myötä ja uuteen maisemaan vähitellen tottuu. Koti-ikkunastani katselin kahta koivuvanhusta parikymmentä vuotta ja niin nekin kaadettiin. Paikalle tuli parkkipaikka.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos, Tarja myötätunnosta. Nämä vielä parhaimmassa iässä olevat koivut kaadettiin ihan turhaan. Ikkunastani katsottuna ne suojasivat hieman edssäni levittäytyvän parkkipaikan rumaa näkymää ja toimivat katseenvangitsijoina kun katselin ulos. En olisi aikoinani ostanut asuntoa tällaisella näkymällä ja nyt kun suunnittelen muutto pelkään, että myyminen on vaikeampaa. Jotkut tosin haluavat vahdata autoja.

Täällä ei suru ehdi laantua ja maisemaan tottua, kun joka puolella lähiympäritössä, pala palalta, kaadetaan vanhaa metsää ja rakennataan rumia kerrostaloja jotka Haukkaavat taivasnäkymistäkin osan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Mekin kävimme tutustumassa Federleyn alueelle, mutta oli niin he....in rumaa- parkkipaikkoja ja ikkuna ikkunoita vastassa ja rakennustyömaita- ei mitään ylevää. Toisella puolella Lenvänniemenkatua vielä metsiä ja mukavan näköistä. Pitäkää puolenne.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Yritin parhaani sen lähdelaakson kaavamuutosta vastaan. Siinä oli ennen vanha muinaismuistoja osoittava viitta. Moni on kanssani sama mieltä, mutta tietäen turhaksi, ehkä pelätenkin, eivät lähde nimellään tueksi.
Paljon on mennyt, vielä on rakentamatonta ranta...
Tässö kaupungissa on jatkuva myllerys.
Turvallisuuden tunnetta ei tuo puiden kaataminen syyttä suotta, vaan maiseman pysyvyys joka rauhottaa sielua.
Hyvä edes, ettei ELY-keskus hyväksynyt eteläpuiston kaava.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niemenrannan kohdalla entisen kalkkisataman ansiosta kasvoi monia harvinaisia kasveja joita muualla Suomessa tavataan vaan Ahvenanmaalla.
Jos kasvit kiinnostavat sinua voisit kysyä kaupungin ympäristösuunnittelijalta mitä niistä vielä löytyy, Onko enää karhunvatukoita edes.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kun muuttaa keskikaupungille, tietää minkälaiset taivasnäkymät saa, mutta lähiöön muuttamisessa on kaiken aikaa riski. Jos oma asuinalue on kasvavan kaupungin lähellä, maisema muuttuu koko ajan. Pientä surua kokee. Itse olen kuvannut oman lähiöalueeni luonnonkukkia jo kymmenen vuotta ja tavallaan käsittelen surua jo etukäteen. Paikkakunnalle muutaman vuoden sisällä tulee metro. Se tarkoittaa, että uusia kerrostaloja nousee, liikenneväylät ehkä hieman muuttuvat, uusia ostoskeskuksia. Toisin sanoen metsäinen lähiöalue kaupungistuu. Tätä surua kokee myös luonto. Pieneläimet menettävät omia tuttuja polkujaan ja kolojaan.

Toisaalta järki-ihmisenä, kun katson karttaa tuo muutos on väistämätön. Ihmisellä kuitenkin on tunne-elämä, ja kukin kokee ja tuntee omalla tavallaan.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

....sanoen metsäinen lähiöalue kaupungistuu. Tätä surua kokee myös luonto. Pieneläimet menettävät omia tuttuja polkujaan ja kolojaan.

Samaan aikaan syntyy uusi ilmiö, ainakin pk-seudulla. Kettuja ja jäniksiä juoksee tontilla, eivätkä hevin säiky ihmistä. Luonto on monimuotoinen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Monimuotoisuuden vaalimisesta ei pahemmin piitata. Esimerkiksi hävitetään kaunis kukkaloisto ja vaikka mustikkavarvut tyhjien nurmikoiden tieltä, vaikka kukaan ei käytä niitä mihinkään. Ja usein ne ovat kuivina kausina täysin kulottuneet. Jos joku maahumala tai valkoapila ehtii ilahduttaa, niin pää poikki vaan. Kumminkin käydään energiasäästökampanjoja, mutta kuivunutkin nurmi on leikattava millin terällä viikottain on sitten satanut tai paistanut. Pakkasten tuloon asti ja vielä jälkeenkin kun lautuu.
Rusakkoja täällä juoksee kuten ennenkin. Viime yönä yksi seisoi kauvan ihmettelmässä maisemaaaan muutosta siellä missä ennen kasvoi kirjosiepon pesäpuu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tartteeko kaikkien pakkaantua kasvukeskuksiin?
Tänne rakennetaan ratikka nyt kun se järjetön tunneli on saatu avattua.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Ihmiselle aloillaan olo nykyään sietämätöntä? Maalaiset tahtoo kaupunkiin ja kaupunkilaiset haikailee luontoa? Tosin blogissa on kysymys nimenomaan ympäristön muuttumisesta ympärillä. Minkäs teet? Ehdottaisin blogistille, että hankkii upeat Vallilan maisemaverhot ikkunaan ja nauttii elämästään. Kupillinen teetä tai kahvia, suru lientyy.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Poikanikin on monen kertaan ehdottanut verhoja. Olen poistanut ne turhina pölynkerääjinä. Säleverhot yritän säätää niin, että parkkipaikan liian kirkkaat valot ei loistaisi suoraan silmiini. Ei onnistu. Haluan nähdä ikkunasta ulos ettei tulisi koppiahdistus. Parvekkeen puolella kuuset heiluttavat helmojaan, parin kuukauden päästä Luonnotar virkkaa niihin vaaleanvihreät pitsireunat.

Syvä suru säilyy koko elämän.

Minkäs teet? Niin sanovat monet naapurinikin. Jotkut taas ovat hyvin vihaisia.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Kauniisti sanottu tuo, että virkkaa niitä pitsejä kuusiin. Ne on kivoja kevään merkkejä.

Tunteet on tunteita ja niihin oppii. Totutella johonkin tunteeseen? Jostakin tuttu sanonta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Täällä on vielä paljon sinivuokkoja, ensimmäisinä kukkina avaavat siniset silmänsä, sitten metsäorvokit ja valkovuokot. puronvarella ja rannalla rentukat... Mustarastaan huilutusta odotan. Ilon aiheita on.
Tunnen mitä tunnen.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset