MargaretaBlafield

Terävien veitsien tärkeydestä

  • Tällainen on jälki tylsällä veitsellä
    Tällainen on jälki tylsällä veitsellä

Tänään menin vaihtelun vuoksi bussilla markettiin ruoka-ostoksille.

Näkyi olevan kirjolohi tarjouksessa, ja pienehkön kokoisiakin. Kirjolohet ovat yleensä tuoreempia kuin norjalaiset, ties millaisten mutkien kautta lennätetyt, kassilohet.Kalaa tekee mieli, mutta kun peratut muikutkin näyttivät toispäiväisiltä, otin puolitoistakiloisen kirjolohen.

Päätin graavata huomiseksi. Perkeet on parhaillaan sopaksi porisemassa. ostin purjosipulinkin siihen laitettavaksi.

Poikani on monasti moittinut tylsiä veitsiäni kun välillä on kokannut luonani.Hän on oikeassa, tuli taas todettua. Minulla on hyvä fileeveitsi, jolla voi fileoida isoja kaloja.Periaatteessa. Nyt totesin veitseni liian tylsäksi, enkä osannut liippakivellä teroittaa paljon paremmaksi, joten aika moista nyhertämistä ja jälki sen mukaista.

Tylsällä puukollakin teloo itsensä helposti. Ennen sai ostaa halvalla kunnon Mora-puukkoja.

Nyt ne on jotain halpiskopioita jolla ei tee mitään. Kiukuttelin joskus pojalleni joka pilasi vastahankitun Morani käyttämällä sitä hätäillen ruuvitalttana kun oikea työkalu ei heti ollut käsillä.

Säilykepurkin avaajaksi en pukkoa suosittele. Mielummin kannattaa jäädä nälkään, ellei avaaja löydy. Varsinkin eräretkellä.

Kirveistäkin kannattaa huolehtia. Ennen joka maalaistalossa ja monessa puulämmitteisessä omakotitalissa oli tahko jolla kirvestä teroitettiin.

Huonoilla työkaluilla on surkeata nyhrätä.

PS. Tästäkin jutusta jäi nyt kuvitus puuttumaan koska tekniset välineeni ovat epäkunnossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (44 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Tylsät veitset ja takkuavat PC:t ovat ärsyttäviä.

Sait kuitenkin kunnon kalaherkun?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Söin just maukkaan kalavihanneskeiton, runsaasti jäi yli, vois vähän kermaa lorauttaa joukkoon.
Tykkäätkö graavista kirjolohesta?
Opiskeltavaa riittää; veitsenteroitusta ja teknisiä vempaimia. Ero on vain siinä,että veitsen terottamista oppii keralla mutta PC:ssä ohjelmat vaihtuvat vähä väliä. Mielummin opiskelisin erilaisten kaivertimien terottamista, kuin mihin pitää milloinkin klikata.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Graavi ja soppa on hyvä, kaikki itse laitettu ruoka,
en kehtaa sanoa kuinka huono olen keittiössä.

Helpompia nuo sähköiset näppäimistövehkeet.

Sovitellaan näitä sitten.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Joo, onneksi, ettei kaikki olla samanlaisia.
Keittiömestaruudesta puheen olleen; sain keväällä osallistua mustamakkara-annoksen reseptikilpailun finaalin sipiliomenasörsselilisuukkeellani. Muut neljä finalistia olivat ammattikokkeja. Ne ryntäili kauppahallin pienen ravintolan kapeassa keittiötilassa edes takaisin ohitseni kokkiveitset kädessä, välillä piti huomattaa, että varo vähän. Mulle annettiin tosi tylsä veitsi.
Apukokkina oli luokkatoverini tuttu. Kun meillä oli luokkajuhlat koulun päättäjäispäivänä tämä nauroi ja ihmetteli kuis turkkulainen voi pärjätä mustamakkarakilpailiuis. Se oli hänestä ihan LOL-juttu.
En sentään onneks voittanut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Meillä on hyvä veitsenteroitin, OBH Nordica. Meillä käynyt vieras aina motkotti ruokaa tehdessä tylsistä veitsistä, siksi on hankittu tuollainen sähköinen terotin. Terotuspuikkokin on, joten ei ainakaan välineitä puutu, joskus puuttuu vain halua terottaa. Kyllä terävällä veitsellä on ilo leikata. Eilen jäistä peuranpaistia leikkasin hyvin ohuiksi siivuiksi. Tänään paistoin ne ja laitoin samalla myös kastikkeen. Kissakin sai raakaa lihaa. Se on perso peuran lihan perään, kelpaa halvempikin osa. Naapuri aina talvella ampuu ja ostamme edullisesti puolikkaan, jonka sitten paloittelemme pakkaseen. Hirveä ei metsästäjiltä liikene, vaikka pakkaset olisivat täynnä ja vanhempaakin vuotta olisi vielä olemassa.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Teroituspuikko on hyvä. Se ei ole varsinainen veitsen teroittaja, vaan terän terävänä ylläpitäminen. Sitä pitää käyttää melkein joka kerta kun veitsi otetaan käyttöön.

Muutama veto puolin ja toisin pitää veitsen terävänä. Se tapahtuu niin, että veitseä viedään tyvestä kärkeen päin ja samalla pyöräytetään puikkoa puoli kierrosta.

Perusteroitus on joillekin veitsille paikallaan välillä. Sen voi tehdä kaupasta saatavilla hiomakivillä. Itse teen sen korpidatshallani vanhan ajan tahkolla, joka tosin on nykyaikainen versio. Moratyyppisiin peruspuukkoihin hiomakivi, tai tahko on kova sana.

Ruoanlaitto, varsinkin kalan fileoiminen tylsällä veitsellä ei onnistu. Myöskin tomaatin viipaloiminen ohuesti vaatii terävät välineet.

No, kalan saa kaupasta fileoituna, mutta esim. kirjolohifileen irroittaminen nahastaan on vaivatonta terävällä veitsukalla.

Tuo puikko kannattaa hankkia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Tiedän että puikko kannattaisi hankkia. Poikani on vienyt puikkoni.
Pitäisi osata myös pitää veistä oikeassa kulmassa. Puukot terotankin hiomakivellä.
Olen myös terottanut puupirrosvälineitä kursilla, opettajani lainasi omansa kun tarkoitukseen hankituilla halpisvälineilla en saanut kelvollista jälkeä syyntymään. Se vasta kärsivällisyyttä vaativa homma, kun kivi pitää olla niin hieno.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #7

Kiitos neuvosta Markku. Pitääpä heti kokeilla kuinka teroitus onnistuu.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä olen valkohäntäpeuran luista tehnyt hyvää soppaa. Olen vireillut lihanleikkutiloissa ja saanut yhden kielen, sydämen ja maksan. Olivat hyviä. Kokeilin itsekin erotella jostain jauhelihoiksi menevistä paloista rasvan, se oli kuin pitsin nypläystä. Hirveä en ole syönyt aikoihin, se on kyllä ylivertainen maultaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Teen jouluksi lihanliemen ja käytän siinä pääasiassa peuran luita ja lihanpaloja sekä tietysti kaikenlaisia juureksia ja mausteita. Hyvällä puukolla tulee sopivan kokoisia ja puukolla osan luistakin saa käsiteltyä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Minä olen paistanut luut ensiksi uunissa, jolloin rasva valuu pois. Valkohäntäkauriin rasva on aika pahan makuista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #12

Totta, uuni antaa makua myös juureksille, joten näin teen. Jäi vain kokonaisuus puoleen väliin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Pari kommenttia tähän:

1) Kirjolohi menee usein helposti mössöksi, koska se on rastaisempaa ja siis "löysempää" lihaa kuin oikea lohi. Varsinkin vähänkin tylsemmällä veitsellä ero kasvaa.

2) Veitsi kannattaa terottaa kerran kunnolla, sen jälkeen säilyttää se veitsitukissa tai omassa kotelossa tai laatikossa, jossa on jokaiselle veitselle oma hahlo.

3) Jotta veitsi pysyisi terävänä, sitä tarvitsee muistaa joka käytön jälkeen hinkaista puikolla. Parhaat puikot ovat keramiikkaa tai lasia, ja sileitä, joten ne eivät toimi varsinaisina terottimina.

4) Leikkaavia veitsiä ei saa koskaan, ikinä, milloinkaan laittaa tiskikoneeseen, vaan ne pitää pestä käsin. Tiskikonee mömmöt tekevät terotuksesta selvää jo yhdellä kerralla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jouko Heyno:
Tässäpä oivallisesti järjestyksessä hyvät neuvot. Kiitos niistä!

Tällä kertaa minulla ei ole mitään vastaan sanomista. Veitsien suhteen olemme harvinaisen yksimielisiä.

Käyttäjän timohellman kuva
Timo Hellman

Liippakivellä teroitus ei ole kovin vaikeaa. Ainakin minä olen oppinut sen isältäni hetkessä, jopa paremmin kuin pyörällä ajon.

Fileerausveitsi ei ole edes sahalaitainen. Nyt vaikka naapurin setä näyttämään mallia ja katsoa napittamaan siihen viereen, että miten homma hoituu.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

Joo, sahalaitainen ei ole paras fileeraukseen, mutta leivän leikkaamiseen on hyvä. Myös tomaatit, ja muut vihannekset menee hyvin sahalaitaisella.

Sahalaitaisenkin teroitus onnistuu hyvin, koska sahalaitaisen toinen puoli on suora, ja teroitus tehdään vain suoralta puolelta.

Myös juustohöylät ja perunankuorimisveitset voi teroittaa, myötämatkaan suoralta puolelta hiomakivellä. Siihen teroituspuikko ei ole niin hyvä.

Oikea kulma on tärkeää teroituksessa. Yleensä siinä epäonnistutaan yleisimmin. Kulma on yllättävän suuri.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos hyvistä vinkeisä, en ole tiennyt miten sahalaitaiset veitset teroitetaan, tosin ne ei kovin helposti tylsisty, ovat kai kovempaa terästä.
Täytyy kokella jos kaksiteräisen kuorimisveitsen terän onnistuisi teroittamaan. Olen ehdottanut vasenkätiselle pojalleni kuorimisveitsien vaihto.
Oikean kulman lisäksi, joka luultavasti oli syynä epäonnistumiseeni tänään,
pitäisi osata silottaa niin etteivät "karvat" jää töröttämään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Timo: Onko täällä joku väittänyt fileerausveistä sahalaitaiseksi?
En tiedä onko taloyhtiössä ketään joka osaisi teroittaa veistä liippakivellä.
Homman sujuminen riippuu sekä terän muodosta, että metallin laadusta.
Silloin kun hallissa vielä fileroitiin myyntitiskin takaa napitin usein ottaakseni ammattilaiselta oppia miten puikolla teroitetaan.
En minä ihan sentään eilisen teeren poikia ole näissä hommissa, vaikka enimmäkseen olen käyttänyt saksia kalanperkuuseen ja aika vähän fileerannut.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Tosi on ja mie ittestäni aattelen, että tämmönen joka ala amatööri tarttis aina huipputyökalut, että onnistuis hommat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Näin on, ei amaatööri ainakaan huonoilla työkaluilla onnistu paremmin kuin hyvillä. Akvarellipensseli ainakin kannatta hankkia laadukas ja hyvällä paperilla jälki on heti paremman näköistä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Minulla on muutama perintöveitsi, joita ei kuulemma ole koskaan terotettu. Lisäksi muutama muu tältä päivältä, terotus jopa kielletään. Lieneekö japanilainen miekanvalmistuskulttuuri, joka perustuu kymmeniin jopa sadan kerran raudan kääntöineen taottaessa ja karkaisuineen. Näin muuten Fiskarssin parhaat kirveet ja veitset on tehty.
Laatikossani on puikot liippakivet ym. nykyaikaiset terottimet, joita käytän vain noihin "ei-laatuveitsiin". Voi, voi "Mora-aikaa", se oli hyvä melkein kaikessa. Sahalaitainen kelpaa parhaiten pitkomaisen leivän viipaloimiseen. Terotus, jos tarvitsee (itse en ole tarvinnut) hellästi puikolla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Näissä nykyiaikaisissa veitsissä kaiketi on jotain hiiliterästä jota on kovempaa ainetta kuin terotettavat veitset. Niistä tuskin saa yhtä teräväksi kuin terotettavat. En tiedä onko toimivaa fileerausveistä keksitty joka ei vaatisi terottamista.
Huomasin,että tuotemerkki on näkyvissä kuvassani, mutta se sallittanee? Tätä tuskin voi pitää mainontana.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

http://www.ultimathule.fi/marttiini__filetti_class...

Tuossa on kätevä ja tarpeeksi pitkäteräinen kotimainen malli - fileerausveitset kannattaa puhdistaa erillään muista metalliastioista ja säilyttää omassa tupessaan, niin terään ei tule taitoksia tai koloja.

Tuollaista voi teroittaa ihan fiskarsin käsiteroittimella (rullamallisella).

https://www.grene.com/pics//1500/1/1703/1703-85700...

Kalareissuilla pärjää peruspuukolla ja itsellä on vielä pari paikallisesta teurastamosta pöllittyä käytettyä lihaveistä mukana veneessä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuollainen Marttisen fileerausveitsi minulla on ollut monta kymmentä vuotta,
mutta se on liian hutero ison kalan fileeraukseen. Tähän pieneen kirjoloheen se olisi saattanut olla parempi.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Yli kolmikiloisen kuhan ruotoihin tuo Marttiini ei pysty, mutta sitä pienemmät sillä leikkelee heilauttamalla. Isoimmat kalat onkin meillä aina paloiteltu poikittain lohkoiksi (medaljongeiksi kait niitä kutsutaan), tai sitten pistetty uuniin kokonaisina.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #27

Tuo kuvassa oleva veitsi on nimenomaan hankittu ison hauen fileerausta varten. Paistettua haukea saatan myös leikata poikittain paloiksi useimmiten kuitenkin halkaisen pitkittäin, välttämättä en poista selkäruotoa.
Sellaista kalakakkua varten joka oli äitini bravuuri hauki pitää fileroida nahattomaksi ja sitten jauhaa lihamyllyssä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos neuvoista.
Tapana on pestä fileerausveitsi aina käytön jälkeen. Tuppea ei tähän ole.
On mulla Fiskarsin terotinkin ollut, mut kai sekin on viety.
Peruspuukolla olen aina pärjännyt missä tahansa. Pohjoisessa saa kulkea asutuskeskuksessakin puukko vyössä näkyvillä.
Kerran oli puukko unohtunut käsilaukkuun, vartija otti käräjäoikeustalon turvatarkastuksessa talteen. Poistuessa varoitti, että ei kannata kuljettaa arvokasta pukkoa mukana, poliisi voi takavarikoida.
Mutta kun piirustuskynien terottamiseen tarvitaan erittäin terävää pukkoa.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Fileerausveitsinä minulla on Hackmanin täysmetallinen kahvoineen, terä n. 20 cm. Terä on kaareva, jolloin se liukuu kalan selkärankaa pitkin siten, että hukkaa tuskin jää. Ruodot lähtevär liukkaasti ja jälki hyvä. Sitten toinen Fikarssin melkein 30 cm pitkä joustavateräinen puukahvainen. Molemmat terottamatta huipputeräviä.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Tuo kuva kertoo, että olet varmaan käyttänyt timpurin tylsää "tiksahaa".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En ole timpuri, en edes tiedä mitä työkalua "tiksahaa" tarkoittaa.
Käytin kuvassa näkyvää Fiskarsin veistä.
Kaupassa saatava kirjolohi on myös niin pehmetä että helposti jälki on tuon näköinen jos vähän tökkii.
Saispa hiekkapohjalta kalastetun kunnon säyneen. Se on parasta graavikala mitä tiedän.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

No, se on se saha, millä isäsikin saattoi sahata lankkuja ja lautoja poikki ja terotti välillä, ei halkosaha, vaan tiksaha.

https://www.finna.fi/Record/lusto.M011-126563

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #26
Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jaa, ihan tavallinen käsisaha, jota mulla on pojaltani lainassa oranssisella muovikahvalla. Kun niin paljon tiedät terottamisesta, kerro tartteeko tällaiset nykysahatkin teroittaa?
Mä olen mökillä puut sahannut pienellä pokasahalla, mutta sitäkään en osaa teroittaa.
Isäni sahasi kyllä vallan muuta kuin lankkuja. Aika paljon reisiluita luulisin.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Nykysahat ovat kovakarkaistuja teristään. Siitä huolimatta olen terottanut niitä ja hyvin puree sen jälkeen. Vaarillani oli aivan oma asentonsa niin halkosahan kuin tiksahan kerottamiseenkin; se on painunut mielleeni. Lisäksi hän osasi soittaa "tiksahalla", huuliharpulla ja 2-rivisellä hatarilla. Huom. Lielahdessa Vaininontiellä. Tämä ohi otsikon.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Joo, minä en osaa sahaa teroittaa, enkä meinaa edes opetella, vaikka saisinkin päähäni ruveta linnunpönttöjä väsämään.

Käyttäjän AkseliVuorenmaa kuva
Akseli Vuorenmaa

Teräaineiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Ikävä kyllä halvalla ei saa hyvää. Ja huonoa terästä ei edes saa teräväksi.

Itse suosin smirkeliä.(penkkihiomakone) Jos yhtään enempää tarvitsee teroittaa suosittelen sijoittamaan. teroituskulma on tärkein ja sen oppii ajan kanssa. keittiöveitsiin jotain 25-45 asteen kulma on sopiva. huonompi laatusissa veitsissä kannattaaa olla järeämpi kulma, mutta se myös kuluu nopeammin. Terä ei saa olla myöskään toispuoleinen.koska epäsymmetrinen terä kuluu nopeasti,leikkaa huonosti ja vaikeampi aina kunnostaa.

piikarbidikivet jos tulee vastaan ovat aika lailla ikuisia, mutta itse pidän hiomakiveä kömpelönä teroittaa. mutta juuri kalareissuilla oikein oiva kaveri.

Tietysti ehdottamasti terän suojaus pitää huomioida. Suosikaa puisia leikkuualustia ja nekin puhtaana. Paperiin kuivaus tylstyttää terää. Varsinkin puuntyöstöön tarkoitetut työkalut ovat vain puulle.

Internet on oiva apu: mainostetaan wikikkoa jos joillekkin on vielä tuntematon: http://wikikko.info/wiki/Teroitus

Ja maukkain kalaruokalajihan on ahven,jossa ripaus suolaa ja paistaminen nuotissa tikun nokassa. Eettisyyskin huipussaan ;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos Akseli oikein hyvistä neuvoista. Siinä tulikin jo melkoinen tietopaketti.
Ahven on todella maukas kala, eikä siihen kyllästy koskaan. Minun suosikkini on riimusuolattu ahven ja aivan niin, hiilloksella kypsennetty.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Äsken hain kellarista (jääkappi brakannut) sen kuvassa näkyvän nyrhityn kalan. Ihan hyvältä maistui, vaikka olikin suolaantumassa ylimääräisen vuorokauden, ei ollut tönkkösuolaantunut kun sopivasti olin karkean merisuolan ohella ripottellut vähän sokeriä.
Söin brunssiksi lohivoileivän, tilliä olisin kaivannut, mutta en juuri viitsi niitä aromittomia kasvihuonetillejä ostaa kaupasta.
Tilliä kannattaa pakastaa talven varalle silloin kun se on avomaalla kasvaneena voimakkaasti tuoksuvaa.
Keitetyt perunat lisukkeksi ja vaikka fetasalattia niin hyvä ateria on valmis odottamalleni vieraalleni.
Jälkiruoaksi voisin väsätä jotain omenahyvettä vaikka.
Hieno arpajaisissa voitettu patterikäyttöinen (sic!) pippurimyllykin, jota en itse saa auki, odottaa vierasta täytyyäkseen mustapippurimarjoilla.
Ilman tilliä tulee toimeen mutta pippuri on must graavin kalan kanssa. Varsinkin jos ei aivan pyyntituoreena ole laitettu suolaan.

Petri Suomi

Minulla on harrastus, laitan ruokaa. Opin paljon kun katson telkkarin kokkeja, jotka ovat hyviä alallaan.

Myönnän sen, että niitä kokkausohjelmaia tulee vähän liikaakin ja joissain tapauksissa menneään takapuoli edellä puuhun, eli tehdään semmosia ripellyksiä kunnon raaka-aineista. Keko, jossa on vähän kaikkee.
Vaikkapa kalaa ja sieniä ja joku kastike ja taiteellisesti aseteltuna heinä sen kasan päällä ja lautaselle lääpitty sitä soossista roiskeita. Eihän semmoisesta nälkä lähde ja maksaa kauheesti vaivaa, mutta lusikalla se heittää suuhunsa kerralla.
Ei tuolleen.

Muistaakseni oli Harri Syrjänen joka sen sanoi, että näkee millainen kokki on keittiössä touhunnut, kun tarkastaa millainen veitsi sillä on ja kuinka terävä se on.
Syrjäsen kanssa olen samaa mieltä. Niitä veitsiä ei tarvita kahta enempää, kunhan ne ovat kunnollisia.
Kunnollinen taas tarkoittaa samaa kuin kallis.

Minullakin on kaikenlaisia merkkituotteitakin, jotka meni melko nopeesti tylsäksi, koska meillä syödään paljon kalaa. Ihmettelin, että miten filerointikin nyt tämän kalan kanssa meni yhtäkkiä vaikeaksi, kun edellisellä kerralla meni kuin Srömsössä. Veitsi oli tylsä, koska a. en osannut teroittaa sitä oikein b. veitsen terä oli huonoa metallia. Nämä kun yhdistettettiin, niin paremman tuloksen olisi saanut paljain käsin repimällä sen kalan.

Sitten tuli kylään vanha eränkävijä ja eräopas nykyään.
Hän oli käynyt kurssit ja kuinka ollakkaan jollain Syrjäsen kurssilla. Mikä lienee sponsorirahalla kustannettu juttu. Hän katsoi niitä minun veitsiäni ja samassa me olimme jo palttoo päällä autossa etsimässä liikettä jossa myydään kunnon veitsiä ja teroituspuikko. Hän lupasi kuitenkin, että nyt ei osteta aivan sitä veitsien parasta, koska et kuitenkaan ammatikses tee ruokaa. Ostetaan se toiseksi paras.

Riksusta ajettiin pääkaunkiin, koska älykapula näytti, että erikoisliike löytyy sieltä. Ihan nimellä se laittoi hakuun ja kysyi, että onko suoraan hyllyssä. Riksussa ei ollu, mutta Vantaalla oli. Hän valkkasi kaksi sikamaisen hintaista Japanissa käsintaottua veistä ja kotimaisen teroistuspuikon. Minulla oli maksajan osa. Se teroistupuikko oli halvin 35€. Veitset maksoivat niin paljon, että en kehtaa edes kirjoittaa.

Mutta, nyt irtosi fileet kuin vain hipaisi. Jopa pienen ahvenen fileeraus lähti ohjeistettuna kuin oli puusta lastun veistänyt ja ruodot jäi perkeisiin. Eikä nämä edes tylsy, joten teroituksen opettelu jäi toiseen kertaan. Nyt osaan senkin ja veitset pysyy terävinä.

Kuin parempikin kokki. Tarvitaan työpöytä, hyvä ja laadukas veitsi, suolla ja pippuria ja raaka-aineet. Ruokaa saa tehtyä jo näillä.

Tämä eräopas ihmetteli, että mitä kaikkee roskaa myydään keittiöveitisinä. Isoja sarjoja, jotka maksaa satasia, kun sellaisen hinnalla saa käsintehdyt terät kahteen tarpeelliseen veitseen. Ne entiset ovat merkki tuoteita, mutta fileerausveitsi taipui aivan liikaa ja se kokkiveitsi oli liian kevytrakenteinen. Kumpaakaan ei käytännössä saa niin teräviksi kuin uusia. Eikä ne mitään halpoja olleet. Nyt vaan pitäisi miettiä mitä niillä tekisi.

Keittiöön nuo kaksi riittää hyvin, mutta tietenkin kattaus ja metsästyshommmissa on asia erikseen ja jossain, missä hakataan luutkin poikki eikä sahata.

Leipäveitsi on sitten erikseen. Se on harvoin käytössä, kun nykyjään saa pajon tuotteita, jotka on siivuina jo valmiiksi. Kelpaa perinteinen kotimainen sahalaita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Näinhän se just on, kunnon veitsiin kannattaa satsata.
Laitoin juuri Antikaisen äsken julkaisemaan ruokablogiin äsken syödyn graavikalaaterian jälkiruokareseptin:

----
Omenahyve Jaanan puutarhasta varastetuista omenista.
Kymmenen pienehköä omenaa pilkotaan, ohutkuorisina ei tartte kuoria
Lasillinen vettä
ripaus sokeria
Keitetään pehmeiksi

Paistinpannulle loraus öljyä tai muutama nokare voita
kauraryynejä pari kourallista
kokojyväkorppujen pussinpohjilta kerättyjä muruja
ruokosokeria
ruskistetaan sopivasti
(vaniljakastiketta tai kermavaahtoa)
Kelpasi!

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Japanialaisista veitsistä ei ole kokemusta, mutta erinomaisia taatusti löytyy. Kunhan tietää mitä etsii, sillä sikäläinen veitsikulttuuri on niin omintakeisen tarkka ja kalat kaikenkirjavia merieläviä.

Kohtuuhintaisista tämän maailmankolkan veitsistä pitää sanoa, että jo edesmennyt Risto Kosonen tiesi mitä teki, eikä vähiten voittaessaan seitsemän kalankäsittelyn Suomen Mestaruutta. Häneltä pyysin kerran ostaa veitsen, jolla on kisoja kammannut ja möihän mies. Veitsi on kapea- ja hyvin elastisteräinen ja hyvin teränsä pitävä ruotsalaisveitsi Frost teräkylä Morasta. En tiedä saako niitä mistään Kososen jälkeisessä maailmassa.

Omistan aika monta fileveistä, muttei yksikään toinen ole kyllä lähelläkään tuota, vaikka muutama vähän sinne päin yrittääkin - kuten Fiskarsin tai Victorinoxin veitset. Jotain vikaa niissä kuitenkin aina on. Victorinoxilta luulis kyllä hyvänkin veitsen löytyvän.

Kosonen suosi myös toispuoleisia virityksiä, kuten terotusta, jossa toinen puoli terästä on miltei suora ja kulma kätisyyden mukaan vain alapuolella. Pääsin kerran kokeilemaan myös hänen henkilökohtaista veistään kesken perkuunäytöksen, mutta ei se sen kummempi ollut kuin myymänsä veitsi. Hänellä oli Taito.

Tormek-sähkötahko nahkalaikalla olisi parasta mitä terottamiseen voi keksiä. En ole raskinut sellaista ostaa vaan ja nyt alkavatkin veitset olla siinä hapessa, että jotain tartteis alkaa tehdä. Aika monta vuotta niitä on ylläpidetty pelkällä puikolla, mutta nyt alkaa terissä olla koloja liikaa.

Kalojen rasvaprosentteihin sellainen tarkennus, että kirjolohi on vain periaatteessa lohta rasvaisempi olento. Norjantuonti on kuitenkin muuttanut käsitykset ja suurin osa suomalaisista saa eteensä huomattavan paljon kirjolohta rasvaisempaa Norjan lohta. Ja rasvaisuuden lisäksi leikkuujälkeen vaikuttaa kalan tuoreus. Mitä vanhempi, sen helpommin liha hajoaa käsiin. Siksihän kaloja on perinteisesti opetettu painelemaan kyljistä - vanhaan jää monttu kun lihassyyt halkeilevat irti toisistaan. Mutta missäpä painelet tänä päivänä, kun kala häipyy pakettiin lasin takana.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos Mikael, taidat harrastaa enemmänkin kalojen fileerausta. Kalastuksen harjoittajille korketasoiset vinkkisi saattavat hyvinkin olla tarpeen. Minulle riittää nykyisetkin veitset, kunhan sen kuvassa olevan Fiskarsin terottaa kuntoon. Eikä se niin tylsä ole kun voisi päätellä tuloksesta. Osasyynä oli nimenomaan kalan pehmentyminen kun ei ollut ainakaan samana päivänä nostettu ja muovipussiin valmiiksi pakattu.
Sehän minuakin riepoo, ettei juuri saa enää kokonaista kalaa.
Mainitsemasi painelun ohella, ennen tarkistettiin myös kidukset, olivatko tuoreen punaisia.
Punasilmäisiä silakoita en osta.

Käyttäjän mijaakko kuva
mikael jaakkola

Mulla on kaksi Fiskarsin veistä, joista toisessa on niin pehmeä teräs, että se olisi melko hyvä kyllä, jos sitä jaksaisi pitää terässä alvariinsa ja puikko on eritotenkin sellaisen veitsen kanssa ehdottoman tarpeellinen. Siinä uudemmassa oranssipäisessä terä pysyy paremmin, mutta siihen tuli ruostetäplä vesijohtovedestä heti alkuun ja terä on hieman liian jäykkä.

Mitä parempi veitsi, sitä helpommin ja paremmat siivut. Ammattilaisen on tietty olennaista varustautua parhain välinein, mutta Kososessa pidin siitä, että hän oli ajatellut tekemistään selvästi muita enemmän. Siksi halusin hänen speksaamansa veitsen. Itse käsittelen pyytämäni (harrastus) kalat, ja jos pöydällä sattuu olemaan vaikka 40 kpl mottisia ahvenia niin itku tulee jos välineet on huonot...niihin turaantuu joka tapauksessa liikaa aikaa, jotta hyppysissä on kasa ruodotonta, siistiä filettä.

Veitsethän tylsyvät niin, että pehmeäteräisen suurin ongelma on, että terän leikkaava osa kiertyy tai lommoontuu helposti. Nämä saa hetkessä oikaistua puikolla. Aikanaan leikkaava osa tylpistyy ja sitä on hiottava kulmaan uudelleen, johon ei puikko riitä. Kovempiteräiset taas eivät kierry yhtä helposti, mutta lohkeilevat kolhuista. Puikko ei ole yhtä olennainen ja hiottva vaihe on työläämpi, mutta kauempana eikä veitsi koko aikana ole aivan yhtä terävä. Ja koko terä voi olla niin jäykkä, ettei sillä hoitele kokonaista perkuuoperaatiota millään. Tällainen on esim mainittu Hackmanin kokoteräsfiletti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei tulis mieleenkään fileerata 40 ahventa. Kalapulliin olen nylkenyt ahvenet äitini oppien mukaan. Kerran innostuttiin onkimaan iltasella ja kun hyvin nappasi ei maltettu lopettaa, ennen kun ämpäri täynnä.
Niitä sitten perattiin ja lihamyllyn kautta kalapulliksi keitettiin, kai kahteen asti yöllä. Sitten vasta hoksattiin ihmetellä kuka kaikkia kalapullia syö, kun kahden saaressa oltiin.
Onneksi saatiin seuraavana päivänä yllätysvieraita, joille ruoka maistui.
Viimeiset pullat vein metsän eläimille.