MargaretaBlafield

Rakkauden riimit 2.

Pari päivää sitten Ari Alsio innostui omasassa blogissaan riimittelen rakkaudesta. Siitä sitten innostui toinenkin mies, että vallan sykähdyttävää kilpalaulantaa siitä muodostui. 

Minähän en osaa ollenkaan riimirunoja sorvata, mutta laitoin kumminkin jotain runon tapaista tai ainakin sen näköistä ketjun hännille.

Siihen sisältyi myös pieni tietovisa, mutta pettymykskseni kukaan ei ole vastannut.

Siksi nostan pätkäni tänne omaan blogiin, jos tärppäisi:

 

Ukkelit ne lurittelee

rakkauden riimit

kukas tälle akalle

sulosoinnut kuiskuttelisi?

Ei milloinkaan!

yksikseen saa lillua

kelliskellä itteksensä

kuka sanoikaan

"toisen iho

on parasta ruokaa" ?


http://arialsio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/150000-intohimo-sormie...

Runopätkääni sisältyy myös toinen sitaatti, löytääkö kukaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (87 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Oi Margareta, Margareta,
suuta imien huulillansa,
ihmeen kaunis Margareta,
iho toisen on vain ansa.

Ihon sisässä makea liha,
varraspala maistuvainen,
punainen kuin nännipiha,
niin iloisena on nainen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Oi,oi Ari
onhan sulla pari
kohta tulee vari
sit vällyihin vie
kuka kultasi lie

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen iho on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä
on vähemmän ihminen ihmiselle,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Pieni laulu ihmisestä, Tommy Tabermann (2002)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hienoa, kiitos Anmari!
En muistanut kuin osan.
Tää on musta Tabermannin parhaimpia.
(sul on joku uusintapainos, se on paljon aikasempaa tuotantoa, esitetty Kajaanin Sana ja Sävel- viikolla 1990-luvun alussa.)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tulipa mieleen laittaa toisen ketjun vastausta vaille jääneen kommenttini tähänkin:

Färdingin runokokoelma en löytänyt, mutta tunnistatko keneltä tämä lainaus on :

"jotain synkkää ja sysimustaa meissä on

me eksyttiin hämärän holveihin

joskus totuuden tietää vasta
kun valhetta on kuljettu
koko matka

perille asti"

Jotain tummuutta taustaksi ei lienee pahitteeksi tähän runorallatukseen,
nyt kun tyylilaji jo vähän muuttui Anmarin ansiosta?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sattumalta käteeni tarttui minulle ennestään tuntemattoman runoilijan teos. Tässä pätkä Tommy Tabermannin vastakohtana esimerkkinä jossa on kerrottu seksistä ilman rakkautta:

"Istun mieleni sisässä
ajattelen maailmalle loppua, maailmanlopulle hautajaisia
unessa, joka on todellisuuden äidinkieli
uin koirien kanssa
turkoosissa meressä
rannalla rakastelen tuntematonta
hän toruu minua
hän on norsunluuta
hänen rintansa rapisevat kuin sellofaani
hän on olemassa vain tässä unessa

Iltapäivä, puissa tulta hohkaavia lintuja
lämmin, imelä maailma
missään ei ketään "

Kerron myöhemmin kenen runosta ote on, ellei kukaan tunnista.
edit: kone taittoi runon rivit väärin, en mahda mitään kun en osaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

A.W: Yrjänä: Angelus
Jonny Kniga 2010

Alexius Manfelt

Margareta, kiitos hienosta ja kauniista blogitekstistäsi. Tällaista vaan näkee niin kovin harvoin täällä. Tällaista voi jo sanoa sivistykseksi!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos, Alexius palautteesta. Minä hiukan epäröin, että meneekö jo tyylilajiltaan liian sekavaksi, mutta antaa mennä, tämähän on yhteinen sekametelisoppa!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Himon yllättäessä,
avaa sepalus.
Rakkauden yllättäessä,
avaa sydämesi.

Katseen kohdatessa,
avaa hymysi.
Hymyn kohdattuasi,
kumarra syvään,

Hymy sulattaa vihan,
katse voi tappaa.
Ole nöyrä,
mutta älä nöyristele.

Jotkut tukeutuvat jumalaan,
toiset hyvään humalaan.
Ole oma tukesi,
nauti kohtuudella huumeitasi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Huumeista puheen olleen, kävin onkimassa tajunnansekoittajia vastustavan runoni eräästä pitkäksi venyneestä keskusteluketjusta:

"
Ei kiitos, aldrig i mitt liv!
I don´t need it
Avasin luukun kauan sitten, kellarin käytävät kolusin ja demonit kohtasin
silmät auki pimeään
tunsin maan vavisevan ja taivas romahti
Aistit auki,
kuulin kaiken ja enemmänkin, tunsin poltetun hajun, maistoin meren
ja veren suolan, kosketin kivet ja kallion,
kukan terälehdet, kaarnan, elävän ihon tunsin sormenpäilläni.
sen seitsemmännen taivaan portista kurkistin,
tulevankin kauhut kohtasin...

Mitä vielä tarvitsen? Vajota pimeään
may be
I worthed it all,
the crow is answering your call;
perhaps "

Sisältö on valikoitu joidenkin huumehörhöjen trippikuvausten perusteella, mutta perustuu huumeettomiin omiin kokemuksiin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Elämän somerikossa,
muistikatkoja,
herkullisia hetkiä,
elämän retkiä.

Pitää hunajalusikkaa suussa,
kiipeillä pihapuussa,
puristaa pientä lanttia nyrkissä,
vapista vilusta bussipysäkillä.

Elämän helminauhaa,
sitä se elämä on,
joka hetki voi nauha katketa,
ja kaikki helmet vierivät piiloihinsa.

Ole aina valmis piiloutumaan,
nosta pääsi lattianraosta,
paikkasi osta,
elämälle älä kosta.

Sinun muistojasi ei kukaan muu omaa,
ota vaikka lomaa,
jos ei nuppi kestä,
stressi ei saa estää elämästä.

Polku jatkuu sateenkaaren alle,
vastassa on tunnelma,
jota ei silmä vielä näe,
eikä korva kuule.

Kuolema on ainoa omaisuutesi,
pidä siitä huolta,
ei ole synti vaihtaa puolta,
elämä opettaa, - ei muuta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Olet Ari hienosti tiivistänyt elämänkaaresi seitsämään säkeistöön!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tule kanssani
kahden kulkemaan
niitä polkuja
joita kukaan ei
ole vielä löytänyt

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Upeita ruonon säkeitä ja niin elämäntäyteisiä. Odotan lisää. Odotan jatkoa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onko sinulla jotain lempirunoilijoita?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tammisaaressa hyllyssä Tabermania ja Heli Laaksonen tietysti myös, muitakin. Vanhempia. Nykuruonoutta voisi enemmänkin harrastaa. Rohkeampaa, erilaista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Aika vähän minäkin olen seurannut nykyrunoa. Heli Laaksosen teokset olen lukenut, kun murre on tuttu, vaikka en itse hallitse.
Aulikki Oksasesta tykkään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Vanhemmista minusta ihana on Aaro Hellaakoski. Hän teki kirjoja appeni kanssa ja oli kuulemma ylitarkka. Hän kirjoitti luonnosta ja luonnonilmiöistä ihania ruonoja, biologi kun oli.

Kuubalainen serenadikin oli alun alkaen runo, jonka oli kirjoittanut Unto Koskela. Varmasti suurin osa muistaa sen laulettuna. Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen..... Nuo aiemmat täällä olevat runotkin voisivat sopivan sävellyksen kautta saada ihmeellsen elämän, eikö vain?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

oliko se Hellaakosken vai kenen:
"Olen unessa useasti
sinun polulla koulutie..."

siit tykkäsin kouluaikana kun aina piti kesken unien herätä väkisin.

Hellaakoskelta ainakin tulee mieleen se hauki joka nousi kuusen latvaan punaista käpyä puremaan.
Minä en osaa mitään runoja ulkoa, jonkun pätkän sieltä täältä.

Juu nyt muistui yksi Hellaakosken aikalainen mut laitanpa siitä pätkän
tän ketjun loppuun.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kasvaa kauneutesi kasvot,
kipuaa ylös taivaisiin,
sisäinen kauneus koskettaa,
maallista pärekattoa.

Rujo ruumiisi rypistyy,
ryppyjen suoksi,
se on elämää,
kokemusta,
minkä vuoksi, sinäkin elät.

Jokainen hymysi näkyy,
kasvoillasi,
jokainen itku,
syventää hymysi juovaa.

Potkukelkan jäljet naamassa,
huopatossut jalassa,
siinä palkkasi kauneudesta,
katoaa kauneutesi ryppyjen alle.

Iloitse ihminen,
ketokin kukkii aikansa,
sitten syksy luo paitansa,
keväällä uusi alku ja aherrus.

Pankkiirit keräävät hunajasi,
kuin mehiläisten tanssi,
kukkien yllä,
ne riistävät sinun kauneutesi ja rahasi.

Jos haluat elää yksin erakkona,
se ei onnistu,
laki ja asetus,
istuu terälehdilläsi,
ja käpälöivät rujosti mettäsi.

Kuki ja lakastu rakkaani,
vain syksy hiljentää herhiläiset,
silloin sinunkin on poistuttava,
maasta sinä olet nouseva taas.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Koskettava, elämäntäyteinen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Sulla vaan paranee runot. Kiitos Ari, toi sopii oikein hyvin kuvaamaan minunkin tilannettani.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nuo edelläolevat lainatut runopätkät taitavat olla vähän liian vaikeita tunnistaa.
Tämäkin ehkä on aika vaikea, mutta sopii Arin tarjoamaan vanhudeen aiheeseen:

"Kerranhan minä olin olevinaan kuollutkin
ja vaarin vieressä.
minun piti sille sanomaan jotakin että,
niin tämä oli lähtenyt pois,
minulle hätä käteen eihän haudasta saa minä ajattelin

ja rupesin lapsille sanomaan "Menkää nyt perään,
puhukaa että se tulisi takaisin",
molemmat oli minua katsomassa,
oli sunnuntai.

Ja minä luulin että on lunta, sairaalassa,
huone oli niin valkoinen, lapset siinä tummissaan;
olin silloin niin huonona mutta nostin päätäni vähän
niin vaari meni jo kaukana pitkin hautuumaan tietä.
Musta selkä vaan näkyi.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Osa Sinua
Samasta liekistä lähtöisin
Siksi tämä palava pää

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Siltähän se tuntuu kun on tosi rakastunut! Hyvin kiteytetty.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Kiitos, Margareta!
Tuo runonpätkä on ekasta kirjoittamastani runokirjasta, kolme niitä kirjoja on, omakustanteita kaikki.
Itsekritiikki vain estää niitä uudelleen katsomasta.

Ei riimejä, ei mittaa runoissani.
Lyhyehköjä, aforistisia.

Oikeastaan tuo kommentoimasi kertoo rakastamisesta.
Mutta hyvä jos sain rakastumisen tunteenkin aikaiseksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #62

Laittaisit vielä jonkun oman pätkän. Tai tee oma avaus.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #63

Siunattu, kirottu itsekritiikki!

Sinua, sinua rakastan
Riisut minut katseellasi
Vain silkkiverho jää ylleni

Älä vedä verhoja yöni eteen
Tahdon kohdata mustan silmästä silmään

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #65

Toi on melkein jotain Tanka-runoutta, vähän vapaamuotoisempi vain.
Tykkään.
Jos julkaisee runoteoksen, niin kannatta ollakin kriittinen, mutta täällä Vapaavuorossa sinun runosi kestää hyvinkin vertailun.
Sehän on kiva saada palautetta, kuulla miten muut tulkitsevat.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #68

15 vuotta on kulunut noiden "teoksieni" synnyttämisestä;
ihminen muuttuu siinä ajassa hyvin paljon - ainakin minä olen muuttunut.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #69

Niin tietenkin, mutta eihän sitä tarvitse kieltäkään muuttumistaan.
Sehän on sinänsä jo mielenkiintoista tarkastella missä suhteessa on muuttunut.
Ja voithan uusiakin synnyttää.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #70

15 vuotta sitten alitajunta räjähti, ja aloin kirjoittaa runoja kynä sauhuten ympäri vuorokausien.

Julkaisin runot omakustanteina, joita jakelin ystäville ja tuttaville.

Nykyinen Anmari tosin pitää silloisia runoja hieman lapsellisina ja osittain
kliseisinäkin. Sääli, etten voi edes avata kirjojani enää...

Muutos on mielestäni hyvä asia, ja pyrinkin koko ajan uusille vesille elämässäni. En tiedä, tulenko enää kirjoittamaan runoutta.
Proosaakin olen kokeillut, mutta mielikuvitus ei oikein riitä romaanin kirjoittamiseen - eivätkä istumalihakset.

Mieheni kanssa tosin kirjoitamme nyt tietokirjaa, siinä on projektia vähäksi aikaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #73

Mullakin on kokemusta tuollaisista vimmaisista kirjoittamisenkausista, minulla ei tosin ole runoja syntynyt kuin joskus harvoin. Mutta olen käynyt joitakin kiihkeitä kirjeenvaihtoja kynä sauhuten yötä päivää.
Puhuttiinkin erään ystävättären kanssa, että voisi julkaista Kirjeitä pyllystäni. (vrt. Daudet: Kirjeitä myllyltäni) tai Pyllykirjeitä.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #74

Kirjeenvaihdosta voi syntyä hyvää kirjallisuutta!

Sama täällä, olen käynyt "kiihkeitä" kirjeenvaihtoja muutaman ihmisen kanssa. Aika intiimejä, joten en välttämättä haluaisi niitä julkaistavaksi,
ja tuskin siitä on pelkoakaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #76

Minä olen jo uhkaillut julkaista intiimit muistelmani! En usko, että ne enää pahemmin herättäisi pelkoakaan.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #78

Hienoa, Margareta!
Saanko jo tilata etukäteen itselleni kirjasi, sillä eka painos varmaan myydään loppuun muitta mutkitta...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #79

Totta kai, kuhan hengissä pysytään.
Kannattaa sinunkin vielä miettiä voisko niitä kirjeitäsi kuitenkin painaa. Eihän ne kovin kiinnostavia olisi ellei mitään henkilökohtaista.
Aika paljon olisin muuten ehtinyt kirjoitta jo, jos tän bloggailun sijaan olisin tarinani näpytellyt. Mutta voihan tää olla hyvää harjoittelua.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #81

Nyt Anmari-täti sanoo, että Margareta alkaa heti kirjoittaa muistelmiaan.
Ja muista, että alku hankalaa, mutta lopussa seisoo :)

Kirjoitetaan mekin mieheni kanssa sitä tietoteosta joka päivä.

Bloggailua voit sitten itsellesi suoda rentouttavaksi palkinnoksi, kunhan
ensin muutama liuska päivässä on syntynyt.

Tsemppiä!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #82

Tää keskustelu on aika hyvä muistojen herättäjä, joitakin langanpätkiä kun alkais keriä.
Olosuhteetkin täytyy saada vähän parempaan malliin, että voi keskittyä.
Se voi olla aika rankkaakin.
Kiitos kannustuksesta.
ehkä; Koko elämäni salarakkaat
(mut tän palstan julkisille tais tulla pupu pöksyyn jo)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Iloinen on ilo,
ilo,
jonka kanssasi koin,
turhaan itseni humalaan ma join.

Pehmeä pää,
ei ystävyyttä nää,
alkoholi hapattaa aivot,
jäljelle jäävät krapula ja raivot.

Uskonto on monille huume,
tuo kuuluisa jumalan kuume,
mies höpöttää vain jumalasta,
eikä hoivaa edes omaa lasta.

Kirkkoon ja kirkolle,
ukon askeleet katkolle,
siellä todistellen toisille,
uskon syvyyttä samanmoisille.

Vihdoin usko on niin syvässä,
kuin tauti torajyvässä,
synnin tuskat ottaa vallan,
kuin vilun väreet kylmän hallan.

Uskoo ukko pääsevänsä
syntisäkistänsä,
mutta synti onkin uus,
se on ulkokultaisuus.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ulkokultaisuus synneistä syvin.

Viisain ei ehkä edes itse tiedosta syvyyttään?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Noinkin on. Mutta palaan rakkauteen kun löysin hyllystäni runon, jota luulen sinua mielyttävän:

ILTALAULU

"Sun tukkaas suutelen kimaltavaa
ja vedän puoleeni hennon pään,
kun vasten taivasta leimuavaa
yö nousee kuumana liekistään.

Pois painui aurinko, ehkä eteen
Maan Luojan matkasi jumaliin.
Jäi kuuma punerrus mustaan veteen,
jäi outo värinä jäseniin.

Nyt kaikki elämän kauniit päivät
tään hetken hehkuhun upotkoot.
Kuin liekki länteen ne meihin jäivät,
yön kuuma temppeli, armas, oot.

Näin kuolla himoan, täynnä syli
ja huulet leimuten huulillas.
Lyö liekkis, kuolema, kaiken yli,
yö, anna polttava suudelmas."

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Unto Kupiainen: Mustan linnun puu
WSOY 1942
Runokirjan välissä oli ohjelmalehtinen Unto Kupiaisen runoista tehtyyn esitykseen Kivinen soutaja. Sen mukaan minä olen suunnitellut siihen lavastuksen. Harmi kun ei ole mitään kuva säilynyt siitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuska polte rinnassani,
minut hulluksi pani.
Kuvasi kaunis on tuupattu sisälleni,
sitä katsellen taas päiväni meni.

Rakastan sinua soluni tuskalla,
mutta en kättäsi pyytää uskalla.
Isäsi on mies ja hurja,
minä vain poikanen kurja!

Rakkaus raastaen vie minusta voimat,
tuskani lemmen niin ovat roimat.
Haluan sinulle mieliksi olla,
muuten hajoaa minulta polla.

Sinä tuskinpa huomaat minua,
minä rakastan yksin vain sinua.
Unessa unelmain, minä halajan tulla,
kisko minut syliisi, oi kaunis Ulla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuttuja tuntemuksia minullekin, raastavat lemmentuskat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Aina kauniimpaa on kahden,
käsikädessä kuljeskella.
Lokki lentäen ylittää helposti lahden,
sorsa perässä yrittää uiskennella.

Sokkotreffit ja nyyttikesti,
sinkkujen suut jo pullistuu.
Löytyykö kumppani kuumeisesti,
kelpaako hän vai joku muu?

Anteeksi että vaivaan,
oletteko neiti vapaa?
Jos saan kutsua tänne vaan,
vihdoinkin täällä jonkun tapaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tämä neiti on ihan ehta vanhapiika
Kerro mitä tarjoilet
Kainuun kauniilla
vaaraillallisilla
onko nauriit nostettuna,
verkot veteen heitettynä?

tulipa mieleen huikea aurinkoinen syyspäivä
Oulunjärvellä verkot soutaen
ukolla oli hellanrenkaat verkonpainoina
ja heitti ensimmäiset kolme kalaa
takaisin veden haltijalle.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Sitten se Yrjö Jyrinkoski,joka kiersi kouluja kiertäekseen. Leinoa ja paatosta. Parempaa tulkintaa en sen jälkeen ole kuullut missään - enkä runoja.

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™

Akkurat!

Yrjö Jyrinkoski hienossa mustassa puvussaan
lausumassa Viitaa, Leinoa ja montaa muutakin
suuruutta.

Tokihan muistan, sytytti minutkin vielä
neljänkymmnen vuoden jälkeen kun olin
toipunut Pakko-Kantelettaresta...

LiNTUKiiKKU

Tasaisen harmaa aukoton päivä,
alakuloisen oloinen ilman noloa oloa,
sillä tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa;
syksyn säveltä joka ujeltaa nurkissa
ja räystäslaudoissa.

Sen verta rivakkaan navakkaa koillisesta,
että näen aikuisten salaisten sipipuheiden "lintukiikun",
sen jonka lapsesta saakka minäkin haaveillut näkeväni.

Kolmen langan nuottiviivastolla epämääräinen ryväs
varpusnuotteja pyrähtelee vaihdellen paikkoja
nopeammin kuin huulet ennättävät viheltää.

Meri - jos ei nyt vielä ihan ärjy,
niin ainakin mouruaa pärskyllään,
aallot kapuavat riettaasti toistensa selkään,
keskellä päivää,
kaikkien nähden lyijynharmaa vihreän päälle
yhtyen ikuisesti yhdeksi ja samaksi märäksi.

Niemen nokka kuorruttuu valkeista pärskeistä,
ikään kuin sinisten unien ensilunta;
tuuli poimii vaahtonokareita,
viuhauttelee niitä sinne tänne pyörteissään.

Muudan osuu suupieleen - maistuu turskalle.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Upeaa! Kuulostaa tosiaankin Pohjanlahden perukoilta.
Olen vain kerran läpikulkumatkalla poikennut Kemissä
Siitä on ainutlaatuinen muisto kemiläisestä(?) huumorista.
Kerron joskus.
kävin kurkkamassa sivuasi.
Terveisiä sinnekin!

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™ Vastaus kommenttiin #41

Vai niin!

Saattaapa kuullostaa ja saa kuullostaa,
mutta ei sieltä päinkään tämä kuvatus.

Poikkesin siellä minäkin läpikulkumatkalla;
parikymmentä vuotta sitä poikkeamaa kesti.
Sitten kyllästyin läpeensä ainutlaatuiseen
Kemingradilaiseen huumoriin.

Terviisiä vain itelles.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #48

Olen pahoillani, eihän tietenkään kuvas sovi pohjanlahteen jos tuulikin on koillisesta.
Onko sielli vielä lankapuhelinlinjojakin?

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™ Vastaus kommenttiin #64

Etupäässä sähkö. Linjoja.
Jossakin syrjässä ehken
vielä puhelimellekin.

Koko Varanginvuonon pohjoisranta saa
100Mb:n kuituverkon, jokahisen tontille
tontille tuotu/tuodaan, halusi tai ei.

Liittyminen sentään on vielä asukkaan
omissa käsissä.
Samaa lankaa kulkee taivaskanavatkin.

Uskoisin että myös eteläranta saa saman
ruiskeen.

Tämä tästä.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #66

Meillekin tuotiin sähköt Selkämeren saareen aikoja sitten, mutta ei olla vielä liitytty. Laajakaista sinne ei ole vielä tuotu.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kemin miestä heikottaa,
kun aallot pärskii vettä.
Turskan perkeet maistuvaiset,
hipaisevat orvaskettä.

Tuuli satamassa humajaa,
käsikynkkää kulkee Kemin kansa.
Kirkon kellot kumajaa,
se on kirkkoherran ansa.

Kirkkohäitä odottaa,
homopari märkä.
Sateenkaaret himon ottaa,
kumppani on riuska härkä.

Kemin mies vain tuumien,
runojansa rustaa.
Täällä maassa muumien,
huumori on mustaa!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #42

Totta tosiaankin aika hurja on huumori siellä merenlahden perukoilla.
Mut siihen turskaan en usko. Täytyy mennä Jäämerelle asti sitä pyytämään.

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™ Vastaus kommenttiin #44

Margareta, Margareta!

Ka mistäpä Margareta tuon Kemin nappasi,
tosin kyllä asustelin siellä tannoin...
kuvataiteen merkeissä, olisikohan ollut
jälkeen Talvi- ja Lumisodan?

Sitten vuoden 2006 jälkeen vain Inarin
Kaamasessa ja nykyisin yhä suuremman
osan aikaa residenssillämme Jäämerellä;
Maailmanlopussa: 70°17′07″N 30°59′53″E.

Rannalla asustavan ei tarvitse turskaa
pyytää, sitä saa pyytämättäkin.

Ja runot - nekin tulee kirjattua samalla
karulla rannalla.
Tämä viimeisin runo on № 1771.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #47

Veljeni susi,
Runopäiväkirja Jäämeren rannalla!
Se Kemi tuli siitä Kemingradista,
mä luulin,että se residenssi sijaitsi Kemissä.
Pölhö mikä pölhö, vähän ihmettelin

Olen minäkin jonkun runon kirjoittanut jäämereen liittyen
tapaamisesta jääkarhun kanssa

En ole kun kerran käynyt
Norjan puolelta vuonon rannalla
Minusta on hirveätä kun ne meinaa
"hyödyntää" tämän viimeisen puhtaan
pläntin mikä maapallolla vielä

Käyttäjän harmaasusi kuva
Harmaasusi ™ Vastaus kommenttiin #50

No-joo, tämän pitäjän wiimenen jääkarhu
ammuttiin 1955 Lille Ekkerøyssä.
Ja Norjan viimeinen.

Lähimmät on nykyisellään 700km päässä,
eli Huippuvuorilla, ellei sitten joku
höppänä satu kököttämään jäälautalla.

Elämä on.


█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #56

On niillä tukalat oltavat kun jää sulaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #56

Onko Inarin kirjastoautossa vielä jääkarhun kuva?
Sanoin kuskille, että eihän täällä mitään jääkarhuja ole, hän vastasi: turistit luulevat.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hellaakoski tais olla Jyrinkosken vakiovalikoimassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Heikki:
Minä olen kuullut parempaa. En tosin niin täydellä paatoksella lausuttua.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Harmaasusi

Pianolla,kun en osaa lausua, voisin tulkita niitä hetkiä, joita ei enää tule; "oi niitä aikoja...", niissä lapsuuden hetkissä pääsi runouden sisälle niinkuin Ella Erosenkin vahvoin tulkinnoin.
Veikko Sinisalo lumosi vahvuudellaan kuulijansa, niin pienet pojat kuin tytötkin.
Hyvä runo tarvitsee aina lausujansa, tulkitsijansa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Veikko Sinisalo lumosi tunteellisuudellaan ja sai liudan maneeriensa matkijoita.
Mutta Lauri Viidan runojen tulkintaan hänen älynlahjansa eivät riittäneet.
Hyvä runo aukeaa monelle vasta lausuttuna. Hyvä tulkitsija voi kohottaa runon korkeampaan ulottuvuuteen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ella Erosta ei enää kuule, mutta hän olikin lausuja taituri, jollaista ei enää ole, ei ainakaan kuule. Olisi kiva, jos radio joskus lähettäisi ohjelmaa, jossa hän, Ella suuri Eronen, pääsisi ääneen taas.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #58

Voithan esittää sinne toivomuksen, siinä olisi hyvä idea. Niillä ei ehkä ole säilyneenä kovin monta äänitettä. eikö hän tehnyt jotain äänilevyjäkin?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ompa mahtava viestiketju vai mikä keskustelu tämä on
aivan kuitenki verraton
ja rakhauestakos tämä kaikki puhhuu
ja kukkuu
ja Eeva Kilvellä on minusta ihania runoja
sopivat mulle
no ei lähe nyt runot multa luisthaan
mie kiitän ja hymmyilen
olipas hauska tämä ploki
syänmerkki ja hymynaama!
t. ämmihöpötintti

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hilkka:
Mikähän se mahtaa olla
mitä lie, mihin vie?
höpötinttitantat
ja ukkelikukkelikikkelit
hyppeli tint-tant-taa
katsotaan

Mee muuten kattoon Joel Jaakkolan
Karjalaisten häätanssit
siinä vasta hyppivätkin!
Ja hauskaa on.
Kiitos kun osallistuit
runorallitanssiin!

JK. olen joskus kuullut Liisi Tandefeltin tulkinnan Eeva Kilven runoista.
Vaikuttava esitys.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

”Mää puhuin ennen niin pirusti ja ihmiset piti mua hulluna, ja sitten ku mää lakkasin vallan puhumasta, niin ne pani minut mielisairaalaan.”

(Lauri Viitaa on siterattu Aamulehdessä näin)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Joo, ei parane puhua liian paljon tai liian vähän, se ei ole normaalia.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Olen joskus sanonut jollekulle: "Ettet vaan olisi liiankin normaali".

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #49
Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Rakkauesta,
kun höpöttää
alkaa heti jöpöttää...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

jöpöttää? Kuulostaa somalta.
alkaiskohan jököttää jos
vähän pökköä pesään?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Päinvastoin vähän jäätävää viilentämään roihua.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Minä pelkään huoneessani
minä pelkään ikkunaa
ja ihmisvarjoja joita
kuin liskoja, matelijoita
se seiniin heijastaa

Minä pelkään katsoa oveen
ovi aukeaa pimeään
ripa kääntyä vois ja tulla
ne joita ei nimeä mulla
ne joit ma unissa näen"
....

Arvatkaa!
Hyvä yötä ja kauniita unia kaikille tai ei kellekään!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Toivo Pekkasella oli aika synkkiä runoja. Niitäkin joskus olen lukenut, mutta en erityisesti pitänyt. Sopivat tiettyyn hetkeen, harvinaiseen runoretkeen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei tule mieleen mitään Toivo Pekkaselta. Tuo ei ole hänen runojaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Niin, sinä naimaan lähetät poikas,
mutta tahdonpa sinulta kysyä:
oletko tarkkoja tietoja kiehtoillut
tulevan miniäs mielen-laadusta,
luonnosta?
Muista, että parempi tippuvan räystään alla
kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa."

Tämän pitäisi tietää!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuossa on vähän hämätty, mutta taitaa olla tämän lorun loppu.
Pitäisikö ilmiantaa tekijät jo ?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Toki, toi nyt oli aika helppo, mut ne muut on liian vaikeita.
Tuon yörunon saattaa vielä tunnistaa, muut ovat sen vertaa harvinaisia.
Sulle vielä vihje jos jaksat kelata , että se Leif Färdingin sijaan laittamani kirjailija on tänne Usariinkin kirjoittanut jotain
(se Färding tuli siit, että yks luuli mun LSD-runoni hänen sepustukseksi)

Alexius Manfelt

Margareta kiltti, tämä on ja on ollut todella hieno blogikirjoitus ja se näkyy upeana keskusteluna. Itse olen kovin vainen lisäämää runoa, mutta Jukka Kemppinen, moniottelijana, lisää tänäpäisessä blogissaa hienon toteamuksen:

"Edelleenkään en näe aihetta poiketa vanhasta reseptistä. Samasta syystä kuin Hemingway kirjoitti seisaallaan kirjakaapin ääressä todella vaativaa tekstiä, kuten runoa, olisi luettava seisaallaan. Kun ei jaksa enää seisoa, on turha jatkaa lukemistakaan.

Niitä ihmisiä en oikein ymmärrä, jotka lukevat runoja makuulla. Runot varisevat lakanalle ja niitä saa sitten pudistella lakanoista puolen yötä."

Mitä siihen minä mitään lisäämään...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos että vielä kurkkasit tänne ja laitoit viestinkin! Tais mennä muille "kavaljeereillä" pupu pöksyyn?
Toi on ihan totta, nyt kun sanot huomaan itsekin lukevani runoja usein, tai
aika harvoin minä niitä luen, seisaalta. Romaanit luen sängyssä, välillä päivät pitkät.
Mun pitäisi kirjoittaa seisaalta selän takia, mut en ole vielä saanut sellaista korotusta viritettyä kirjoituspöydälleni kuin Raimo Koski ystävällisesti minulle neuvoi.